Miksi tyytyä yhteen sanaan?

Re: Tulevaisuuden kapulat.

Kännyköitäni tai muitakaan kodinkoneita en koskaan ole innostunut nimeämään, mutta omille tietokoneilleni olen kyllä nimet antanut. Ensimmäinen eli 700 MHz Duron sai nimekseen Teaparty ja muutama vuosi sen jälkeen seurannut Athlon XP -kannettava oli Teacup. Nykyinen koneeni eli PowerBook G4 on Teahouse Special Fruit Brew.

Muista automaatio loppuun asti

Ärsyttää. Tein äsken tilauksen eräässä verkkokaupassa. Koska tunsin yrityksen muutenkin kuin verkosta, otin maksuvaihtoehdoksi ennakkomaksun säästäkseni yhden aterian verran toimituskuluissa. Tilausvahvistus saapui välittömästi maililla, mutta mistään tilinumeroista tai viitteistä ei löydy mainintaa.

Viite olisi tekniikan puolesta mahdollista antaa, vaikkei tilausjärjestelmä olisikaan yhteydessä laskutukseen. Varataan vain etukäteen tietty numeroalue tai etuliite verkkokaupan viitteiden käyttöön. Näin toimitusajasta voisi hioa yhden vuorokauden pois. Hyvin asian hoitavat esimerkiksi Verkkokauppa.com (kortit, verkkomaksut tai viite heti käteen) ja BookPlus (toisesta tilauksesta alkaen laskulla).

Blogit odottamattomien uutisten lähteinä

Jonnekin työpäiväni alkuun, tyypillisesti ennen kymmentä, sijoittuu blogikierros. Suuri osa työstäni koskee webiä, käytettävyyttä ja ohjelmointia, joten blogien seuraaminen on ehdotonta ajan hermolla pysymiseksi. Vähintään viikottain huomiota saavien sivustojen lista sisältää ehkä noin sata kohtaa.

Koska blogeissa harvemmin tehdään eroa työ- ja yksityiselämän välillä, pysyn samalla selvillä noin sadan täysin tuntemattoman henkilön elämästä myös työn ulkopuolella. Monet asuvat Yhdysvalloissa, toiset Britanniassa, kolmannet Ruotsissa ja onpa mukana pari suomalaistakin. Yhteisenä kielenä toimii lyhenteitä ja teknisiä termejä pursuava englanti.

Esimerkiksi tänä aamuna sain tietää:

1. Erään web-käyttöliittymien parissa työskentelevän hepun kissa oli vängännyt itsensä jumiin pahviputkeen pahvilaatikossa. Postaus sisälsi hellyyttävän noloja kuvia avuttomasta kissasta. Apua suotiinkin välittömästi kuvien ottamisen jälkeen, joten eläinrääkkäystä ei ollut.

2. Eräs Mac-ohjelmoija oli käynyt naisystävänsä kanssa ampumaradalla kokeilemassa uutta käsiasettaan. Seuraa sarja hienoisesta järkyttävyydestäänkin huolimatta hilpeitä anekdootteja ratahenkilökunnasta ja kanssaharrastajista, joiden ei tulisi antaa koskea mihinkään hengenvaaralliseen vehkeeseen tikullakaan.

3. Suomi-innostus leviää tietotekniikkatietoisten bloggaajien keskuudessa. Eräästä Microsoftin työntekijän ylläpitämästä blogista löytyi pitkä keskustelu suomesta ja kielten oppimisesta muutenkin.

4. Ja olin melkein unohtaa, eräs maailmanlaajuisesti tunnettu ja tunnustettu web-kehittäjä raiskattiin juhlinnan päätteeksi. Hänen asiallisen maineensa tuntien todennäköisyys sille että kirjoitus on sairasta pilaa on pyöreä nolla. Kesti pidemmänkin hetken ennen kuin pystyin palaamaan töiden, tai täsmälleen ottaen blogien kiertoajelun pariin.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun pelkästään Internetin kautta töiden tai harrastusten takia tuntemani (tällä kertaa merkityksessä "olemme joskus kommentoineet toistemme viestejä") ihminen joutuu rikoksen tai onnettomuuden uhriksi. Eräs animaatiofani hakattiin verille metroasemalla, valokuvausharrastajaa ammuttiin sivukujalla ja web-ohjelmoija kuoli auto-onnettomuudessa.

Kaksi ajatusta, niistä ensimmäinen: Mikäli olisin lukenut mistä tahansa näistä tapauksista sanomalehden pikku-uutisesta, ei järkytys olisi ollut lainkaan samaa luokkaa. Järkytys ei siis ole pelkästään kääntäen verrannollinen maantieteelliseen etäisyyteen vaan myös suoraan verrannollinen älylliseen läheisyyteen. Lisäksi kaikilla näistä henkilöistä oli nimi ja historia, eli vaikka en voi sanoa edes "tunteneeni" heitä sanan perinteisessä merkityksessä, olivat he muutakin kuin kliinisiä parin sanan kuvauksia.

Ennemmin tai myöhemmin löydän jonkun lukemani blogin etusivulta koruttoman "hyvästi kurja maailma" -ilmoituksen. En ole tekemässä blogien seuraamisesta itselleni veturimiehen ongelmaa, mutta ajatuksia tämä siitä huolimatta herättää. Uteliaana ihmisenä haluan nähdä kasvot tekstien takana, tuntevana ihmisenä en voi sivuuttaa heidän vastoinkäymisiään kun niistä kerran olen kuullut.

Oikeastaan kolmaskin ajatus löytyy. Myös aivan kasvoista kasvoihin tuntemilleni ihmisille on sattunut hirveitä asioita. Siitä huolimatta en kirjoita yhdestäkään niistä verkossa. Kynnys blogata toisten blogien herättämät ajatukset on ainakin minun kohdallani huomattavasti pienempi kuin fyysisesti läheisistä tapahtumista kirjoittaminen. Ehkä näin on muillakin kirjoittajilla ja siksi monet bloginpitäjät vaikuttavat elämästä eristyneemmiltä kuin oikeasti ovat.

Nyt myös Pinserissä

Lisäsinpä vihdoinkin bloginalkuni maankuuluun Pinserin blogilistaan. Positiivisena yllätyksenä operaatio ei vaatinutkaan salasanan numero n+1 keksimistä ja muistamista. Pidän listaa kaikista työ- ja pankkiasioita vähemmän tärkeistä salasanoista ja luulen että n on tällä hetkellä jossain parinkymmenen tienoilla.

Koska nyt joku viaton sielu saattaa vahingossa tännekin eksyä, vastuullisena ihmisenä tarjoan arkiston parhaat palat suorina linkkeinä (aikajärjestyksessä):

Ajatuksina GNOME:n uudesta spatiaalisesta selaimesta
Naishenkilö: huomio arkipäiväisestä kielestä
HTTP/1.1 303 Vihje Web-sovellusten Kehittäjille
Kokemusperäinen lisäohje virheilmoituksiin webissä
Webmailia parempia paradigmoja vuorovaikutukseen

Mainittakoon vielä uudelleen, että olen viime aikoina ollut aktiivisempi ja asiallisempi Widgetopiassa kuin omassa blogissani.

Sain ison kirjekuoren

Ensi syksynä minut voi siis bongata Tampereen yliopistolta. Ja kuten arvata saattaa, yhteisten opintojen jälkeen vuorovaikutteisen teknologian (eli käytännössä HCI-alan) pääaineopintoja suorittamassa. Sivupolkuina on tarkoitus tutustua mm. informaatiotutkimukseen ja japaninkieleen.

Ja pahoittelut anglismista. Jotenkin vain oletin saavani joka tapauksessa korkeintaan pari paperiarkkia. Suuri, paksu ja painava kirjekuori muistutti mieleeni Darian ja Gilmoren tytöt, joissa kummassakin opiskelupaikka näytteli suurta osaa juonessa.

Animeblogin paluu: Excel Saga

Mikä ihme tuo on? Tuota kysymystä jouduin hokemaan useampaan kertaan jo pelkästään Excel Sagan ensimmäisen jakson aikana. Kyse on täysimittaisesta anime- ja mangaparodiasta, eli Martian Successor Nadesicon irrallisten huumoriainesten sijasta Excel Saga pyörii kokonaan pilanteon ympärillä.

Nähtävästi jokainen jakso parodioi erilaista animen, mangan tai elokuvan tyylilajia. Ensimmäisten viiden jakson joukosta löytyvät rakkaustarina, söpöjen avaruusolioiden hyökkäys ja sotaelokuva. Sarjan päähenkilö ylienerginen tyttö Excel, yksi huippusalaisen Across-järjestön kahdesta, siis kolmesta jäsenestä. Mutta juoni on sivuseikka, kun vauhtia riittää.

Itse pidin Nadesicosta enemmän niin piirrostyylin kuin tyylilajin suhteen. Jostain syystä suora parodia ei vetoa minuun yhtä paljon kuin itseironia.

Ja parempi ollakin

"Halo 2 is a lot like Halo 1, only it's Halo 1 on fire, going 130 miles per hour through a hospital zone, being chased by helicopters and ninjas ... And, the ninjas are all on fire, too."

Mihin ovat kadonneet...

...kaikki sähkökirjoituskoneet? Pitäisi täyttää parin seuraavan viikon aikana eräs tärkeä lomake, mielellään siis kirjoituskoneella. Tulostimia, niin vanhoja kuin uusia, kyllä löytyisi vähän kaikkialta mutta tähän asiaan ne ovat hyödyttömiä. Yritin katsoa erilaisilta ilmoitussivuilta, mutta nekin harvat koneet joita löysin olisivat olleet noutona Helsingistä.

Toivottavasti tämä nyt on merkki siitä, että siististi kirjoitettujen paperilomakkeiden tarve on vähentynyt.

Kääpiöstä ja omenasta

Re: Slashdot: Why Users Blame Spatial Nautilus.

Jokin aika sitten Linuxin GNOME-työpöytäympäristön kehittäjät päättivät siirtyä käyttämään Mac-tyylistä spatiaalista mallia oletuksena tiedostojen selauksessa. Päätöksestä syntyi hirveä poru eikä saagan uusin kappale, harvinaisen ajattelematon puolustuspuhe auta lainkaan.

Mutta mitä spatiaalinen malli oikein tarkoittaa? Yksi hakemisto on yksi ikkuna. Jokainen ikkuna (hakemisto) muistaa paikkansa, kokonsa ja sisältämiensä tiedostojen kuvakkeiden paikat ja koot aina ja iankaikkisesti. Ikkunat on yksinkertaisia, tiedostoja käsitellään joko hiiren oikean painikkeen kautta tai suoralla manipulaatiolla eli esimerkiksi vetämällä ja pudottamalla.

Itse voin kertoa enimmäkseen pitäväni spatiaalisesta mallista. Erillinen tiedostonhallintaohjelma (kuten File Manager, Windows Explorer, GNOME Navigator) on mielestäni turha välikappale minun ja tiedostojeni välissä. Huomaa kohta minun tiedostojeni, koska spatiaalinen malli sopii huonosti tilanteisiin, joissa en tunne hakemistoja ja tiedostoja etukäteen.

Puolustuspuheessa vedotaan usein siihen, että spatiaalinen malli muistuttaa tapaa jolla asiat toimivat reaalimaailmassa. Tämä on minusta huono idea, koska mitä järkeä tietokoneen käyttämisessä olisi jos sillä vain pyritään matkimaan fyysisiä rajoituksia? Ennemminkin spatiaalinen malli poistaa turhat kognitiiviset esteet (kuten tiedostonhallintaohjelman), sallien nykypäivän laitteiston puitteissa suorimman ja selkeimmän reitin tiedon suoraan käsittelyyn.

Voisi kai sanoa, että ajattelen spatiaalisen mallin olevan yksi askel matkalla kohti Gibsonin Matriisia.

Saman ylimääräisen taakan vähentämisen nimissä kannatan myös Lopeta-toiminnon poistamista ohjelmista. Tämäkin saattaa kuulostaa epätavalliselta ja tehottomalta, mutta selitys seuraa. Kaikki tavoitteeni ja haluni tietokonetta käyttäessäni liittyvät aikaansaamiseen ja suorittamiseen (vaikka tavoite olisikin vain musiikin kuuntelu), tietokoneella olevan tiedon käsittelyyn tai uuden luomiseen. Tietokoneen muistin ja suoritintehon optimoiminen käsillä olevaan tehtävään on aika matalalla tietoisissa tavoitteissani, oikeastaan parasta olisi mikäli kone huolehtisi siitä automaattisesti.

Voisin jopa arvata, että yksinkertainen adaptiivinen järjestelmä on keskimääräistä käyttäjää tehokkaampi ohjelmien käynnistyksen ja sammutuksen optimoimisen suhteen. Lisäksi koska GNOME:n "tehtäväpalkki" on jo nyt dokumenttikeskeinen eikä ohjelmakeskeinen, on GNOME:lla itse asiassa paremmat mahdollisuudet siirtyä dokumenttikeskeisen ratkaisun mallioppilaaksi kuin Mac OS X:llä.

(Apple itse asiassa harkitsi dokumenttikeskeistä ratkaisua pahasti flopanneen Copland-projektin yhteydessä.)

Tätä postausta saa ja tulee kommentoida, mieluiten maililla (osoite löytyy sivun oikeasta laidasta). Tarkoitukseni on ajatella asiaa hieman pidemmälle, parantaa artikulaatiota ja lopulta kääntää koko roska englanniksi ja yrittää saada se Slashdotiin.

Miksi mieshenkilö eikä mies?

Tai miksi naishenkilö eikä nainen? Tänään töissä jäin miettimään erään henkilön käyttämää termiä "mieshenkilö". Miksi ihmeessä hän ei sanonut yksinkertaisesti "mies" tai "henkilö"? Ehkä termi on poliittisesti korrektin kielen ja totuttujen tapojen sulauma tai ehkä tarkoituksena oli välttää eron tekemistä "miehen" ja "pojan" välillä. Tällaisina hetkinä tekisi mieli tehdä kestotilaus Kielikellosta...

Widgetopia

Olen parin viime päivän aikana postannut muutaman jutun Widgetopiaan, kiinnostavien käyttöliittymäelementtien kokoelmaan.