Webmailin vaihtoehdot

Lukemattomissa portaali-, groupware- ja jopa keskustelualueohjelmistoissa on sisäänrakennettuna jonkinlainen mahdollisuus suoraan viestimiseen yhden tai muutaman käyttäjän kanssa. Tämä ominaisuus kulkee tyypillisesti pikaviestien tai yksityisviestien nimellä. Käyttöliittymä on usein jotain, jota voisi kutsua vaikka webmail patterniksi. Sen perusominaisuudet ovat:

Jokainen viesti on oma kokonaisuutensa ja koostuu ainakin otsikosta, vastaanottajalistasta ja leipätekstistä. Viestiin vastaaminen luo uuden viestin, joka palautetaan lähettäjälle. Viestin voi saattaa alkuperäistä jakelua laajemman käyttäjäjoukon tietoon välittämällä sen edelleen ("forwardoimalla"), joka sekin tarkoittaa uusien viestien luomista. Saapuneet-kansio on käyttäjälle lähetettyjen viestien lista. Lähetetyt-kansio on käyttäjän lähettämien viestien lista. Käyttäjä voi poistaa viestin kun hän ei enää tarvitse sitä, jolloin hän ei näe sitä enää kansioissaan.

Olen kuitenkin alkanut miettiä, onko tämä lopulta kuitenkaan paras mahdollinen tapa sallia käyttäjien välinen yksi-yhdelle tai yksi-muutamalle -viestintä. Koska käytössä on paikallinen tietokanta, ei perinteisen mailin teknisistä rajoituksista tarvitse välittää. Tässä kaksi ehdotustani webmailin-kulissin korvaajiksi:

1. Kuten edellä, mutta tarjoa muutamia lisätoimintoja. Jokainen viesti voi sisältää koko edeltävän viestiketjun ja tarjota käyttäjälle mahdollisuuden sen näyttämiseen kronologisessa järjestyksessä alusta alkaen. Todellisen tietokannasta poistamisen sijasta tarpeettomat viestit laitetaan arkistoon tai roskakoriin, josta ne voi tarpeen vaatiessa kaivaa esiin.

Tämän vaihtoehdon hyöty on mielestäni erittäin hyödyllisten lisäominaisuuksien tarjoaminen kuitenkaan tuttua ja turvallista webmail-kulissia rikkomatta. Levytila on halpaa, joten "turhien" viestien säilyttämisestä ei kannata välittää, varsinkaan koska suuremmassa järjestelmässä ei ole spammia (kaupallista roskapostia).

2. Viestin lähettämisen sijasta käyttäjä aloittaa yksityiskeskustelun toisen käyttäjän tai käyttäjien kanssa. Viestin välittämisen sijaan uudet käyttäjät lisätään keskusteluun, joko osallistumisoikeudella tai ilman. Keskustelun voi myös tehdä julkiseksi, eli siirtää sen julkiselle keskustelualueelle. Keskustelun aloittanut käyttäjä voi valita, näkevätkö muut keskusteluun osallistuvat käyttäjät toistensa vastaukset.

Tämä vaihtoehto tuo hyvin selville keskustelun puumaisuuden. Lisäksi useiden käyttäjien väliset keskustelut ovat luontevampia kuin viestien välittäminen sinne tänne ja uskon termin keskustelu käyttämisen kannustavan pidempiin viestinvaihtoihin. Suurin ongelma on nähdäkseni ratkaisun omalaatuisuus, sillä yksityisviestit ja keskustelualueet ovat vakiintuneita ja helposti ymmärrettäviä sekä selitettäviä konsepteja. Ehkä verkko-oppiminen olisi otollinen sovelluskenttä, jossa yksityiskeskustelujen tarjoamat "ad hoc -keskustelualueet" tulevat hyödyksi ryhmätöissä ja opiskelijanohjauksessa.

(Kiitokset Marjutille linkistä artikkeliin verkko-oppimisen esteiden poistamisesta. Artikkeli on hyvä ja käytännönläheinen yleiskatsaus, tosin kirjoittajat ovat mielestäni hieman turhan optimistisia. "Piirtele paperiprototyyppejä ja leiki tietokonetta" ei auta mitään ilman syvällisempää käyttäjien, tai ehkä paremminkin oppijoiden ja opettajien, tarpeiden ymmärtämistä.)