Miksei käytettävyyskin voisi olla laiffia?

Re: The Luxury of Ignorance: An Open-Source Horror Story ja Daring Fireball: Ronco Spray-On Usability.

Avoimen lähdekoodin ohjelmiston ja varsinkin Linuxin käytettävyys on ollut kovasti tapetilla viime aikoina. Debaatin pani alulle tunnetun Linux-vaikuttajan artikkeli hänen itse verkkotulostinta asentaessaan kohtaamistaan ongelmista (The Luxury...). Hänen mukaansa käytettävyysongelmat on helppo ratkaista erottamalla käyttöliittymä muusta ohjelmistosta ja ottamalla huomioon ohjelmoijia tyhmemmät käyttäjät.

Näkyvin vastine on tullut melkein yhtä tunnetulta Mac-vaikuttajalta (Ronco Spray-On...). Hänen puolestaan sanoo, että käytettävyys tulee ottaa huomioon heti ohjelmiston suunnittelua aloitettaessa, ja että käyttäjät harvemmin ovat niin kovin tyhmiä. Lisäksi hänen mukaansa hyvä käytettävyys vaatii rahaa, koska käytettävyysasiantuntijat eivät ole kiinnostuneita ohjelmistosta sellaisenaan.

Raymondin (eli tämän Linux-hepun) mukaan avoimen ohjelmiston ohjelmoijat ovat niin älykkäitä tapauksia, etteivät he kunnolla ymmärrä tyhmää peruskäyttäjää. Tämä on selvä yliyksinkertaistus, mutta jääköön se minulta käsittelemättä, koska pidän seuraavaa kiinnostavampana argumenttina: Gruberin (eli tämän Mac-hepun) mukaan vain boheemit ohjelmoijanörtit voisivat ajatella kehittävänsä ohjelmistoja ilmaiseksi, aidot käytettävyysasiantuntijat keskeyttävät laiffistaan nauttimisen vain rahaa hankkiakseen.

Pian HCI-alan opinnot aloittavana henkilönä en voi kuin ihmetellä, miksei käytettävyyttä voisi harrastaa vapaa-ajallaankin? Heuristinen evaluaatio sopii hyvin iltapuhteiksi ja viikonloppuisin voi lähteä kaupungille käytettävyystestejä tekemään. Avoimen ohjelmiston kehitysmallin ja käytettävyyttä korostavan suunnittelun yhteensovittaminen saattaa tuottaa pieniä ongelmia, mutta rahasta se tuskin on lopulta kiinni.