Vaasasta ja muista asioista

On näköjään päässyt kulumaan aikaa siitä kun edellisen kerran tänne mitään kirjoitin. Tällä välin ehdin muuttaa taas kerran Vaasaan ja tehdä vähän kaikenlaista.

Vaasan kaupunginkirjasto on aina ollut mielenkiintoinen paikka, tosin ei niinkään kokoelmien takia. Heti kirjastoon astuessaan huomaa arkkitehtuurin, joka on siinä määrin sokkeloista ja särmikästä että suunnittelijan voisi jopa luulla tehneen jäynää. Lisäksi yleisön nähtävillä on oranssi teollisuusrobotti, joka lajittelee palautetut kirjat.

Kiinnostavia ovat myös kirjaston yleisöpäätteet. Niissä nimittäin pyörii Linux eikä tämä ainakaan suppeiden havaintojeni perusteella näytä mitenkään haittaavan niiden suosiota. Nyttemmin kirjastoon on myös lisätty langaton yleisöverkko.

Pari päivää sitten kävin Sammossa ottamassa käyttöön aikanaan Postipankissa minulle avatun tilin. Piakkoin saan heidän Visa Electron -korttinsa, joka toisin kuin Osuuspankin vastaava kortti soveltuu myös Xbox Liven avaamiseen. Tähän toimeliaisuuteen on syynä Microsoftin uusi kampanja, jossa 12 kk paketin ostaja saa yhden pelin kolmesta vaihtoehdosta ilmaiseksi. Tosin minun tuurillani Forza Motorsportit ovat epäilemättä jo jaettu, kun tässä saa vain esittää toivomuksen siitä mikä kolmesta olisi sopivin.

Mielenkiintoista oli huomata, että vaikka Sampon kehuttu verkkopankki oli selvästi erilainen, tuntuu Osuuspankin vastaava yhä paremmalta. Osuuspankin palvelun ongelmana on sen sekavuus ja erityisesti se miten vielä kirjautumisenkin jälkeen saan nähtäväkseni mainoksen OP-Visasta, jota minulle ei myönnetä. Minä kuulkaa tulin maksamaan laskuja. Korttien, asuntolainan, opintolainan ynnä muiden palvelun mainostaminen saisi jäädä "salasana-aidan" toiselle puolelle.

Sammon verkkopankki on puolestaan tuskastuttavan hidas ja edustaa käyttöliittymäsuunnittelun lajia, jota voisi kutsua speksiliittymäksi. Speksissä lukee että "käyttäjän pitää pystyä selaamaan tilitapahtumia vapaavalintaisella aikavälillä" ja sitten sivulle laitetaan hakulomake miettimättä lainkaan sitä, onko täysin vapaavalintainen aika nyt se mitä useimmiten halutaan. Toinen esimerkki speksiliittymistä, tosin tällä kertaa ei Sampo-pankista, on rakenteisten dokumenttien rakentaminen "oksa" kerrallaan. Argh! Ei sitä käyttöliittymää tarvitse skeemankaan pohjalta suoraan tehdä.

Peter Merholz on kirjoittanut vastineen Clay Shirkylle luokittelusta. Minuakin ovat mietityttäneet samantyyppiset asiat alkuperäisen esseen luettuani.

Näitä ajatuksia kehitellessäni tulin tehneeksi osittain toimivan prototyypin asteelle wikiä muistuttavan sovelluksen, jossa linkkien sijasta määriteltiin suhteita sivujen tai solmujen välille. Kyseiset suhteet ovat itse asiassa kaksisuuntaisia linkkejä, eli suhde on yhteen suuntaan X on Y:n jatko-osa ja toiseen suuntaan Y on X:n edeltävä osa.

Tämän toiminnallisuuden toteutin PHP:llä, MySQL:ällä ja XMLHttpRequestilla, jolloin sain mielenkiintoisen web-sovelluksen, jossa kerralla voi olla auki useampia solmuja ilman ikkunoinnin kiroja. Ensimmäiset kymmenen prosenttia siitä mitä mielessäni kutsuin wiki for small bits of information valmistui nopeasti, mutta kiinnostus loppui sen jälkeen kun sain jollain lailla toimivan prototyypin kasaan. Se kyllä toimi ja vaikutti järkevältä idealta, mutta pienen kokeilun laajentaminen oikeasti hyödylliseksi vaikutti turhaan työlältä, että en ryhtynyt sitä nyt kokeilemaan.

(Jos jollekin tulee kuvauksestani mieleen TiddlyWiki, niin yhtäneisyyksiä kyllä on, mutta ei paljoa. Ideoimani systeemin oli tarkoitus toimia enemmän mainittujen suhteiden kuin linkkien ja tagian pohjalta. Lisäksi käyttöliittymässä suhteiden seuraaminen toi solmut näkyviin oikealle viereen eikä ylös tai alas kuten TiddlyWikissä.)

Mikähän muu olisi vielä mainitsemisen arvoista? Hyviksi tai ainakin mielenkiintoisiksi havaitsemiani sivuja voi nyt vilkuilla. Mitään muuta ei taida tulla nyt mieleen.