Käyttäjistä ja tarpeista

HOWTO compile examples from "Essential Math for Games and Interactive Applications" on OS X 10.6

2010-09-26T02:00:00.002+03:00

I just spent a hour and a half trying to figure out how you compile the example projects from the book Essential Math for Games and Interactive Applications (second edition) on Mac OS X 10.6. It seems that the new version of GCC included with 10.6 is stricter when it comes to following the C++ standard. For the posterity, here is how you compile them now:

Step 1

On line 204 of /common/IVGraphics/OGL/IvRenderOGL.cpp, change GLvoid to void.

Step 2

When compiling, use the following command instead of the one provided in README_MAXOS.txt:

make CFLAGS_EXT='-fvisibility-inlines-hidden -ffriend-injection' PLATFORM=OSX

Mitä Paul Graham voi kertoa meille web-standardeista

2006-11-02T18:23:00.000+02:00

Toisinaan on tullut mietittyä minkä takia web-standardien omaksuminen tuntuu tekevän niin tiukkaa joillekin ihmisille. Pari päivää sitten tuli mieleeni, että tällä voi olla jotain tekemistä Blub-paradoksin kanssa.

Kirjoituksessaan Beating the Averages, entinen ohjelmoija ja nykyinen sovelluskehittäjä Paul Graham perustelee sitä että Lispiä harvemmin käytetään, vaikka se tunnetaan erittäin ilmaisuvoimaisena ohjelmointikielenä. Graham itse on Lisp-guru ja hän pystytti sitä käyttäen Viawebin, maailman ensimmäisen verkkokauppoja palveluna tarjonneen yrityksen.

Grahamin Blub-paradoksin voisi ehkä muotoilla toisin sanoin seuraavasti: Oletetaan ohjelmointikieli nimeltä Blub, joka ei ole maailman tehokkain kieli muttei myöskään maailman tehottominkaan kieli. Blubia osaava ohjelmoija ei voisi kuvitellakaan käyttävän vähemmän tehokasta kieltä, sillä niistä puuttuu ominaisuus X (missä X kuvaa jotain Blubin ominaisuutta jota kyseinen ohjelmoija käyttää päivittäin). Toisaalta vain Blubin hyvin tunteva ohjelmoija ei myöskään liiemmin välitä tehokkaammista kielistä, ne näyttävät hänestä lähinnä siltä kuin Blubiin olisi lisätty jotain turhuuksia. Riippumatta siitä mihin kohtaan ohjelmointikielten tehokkuuden jatkumoa Blub kiinnitetään (ääripäitä lukuunottamatta), ohjelmoija jonka tiedot pääasiassa rajoittuvat Blubiin harvemmin tuntee tarvetta opetella tehokkaampia kieliä.

Tämä tuo minulle mieleen web-standardien tilanteen: CSS-taiton hyötyjä näyttäisi olevan vaikea selittää taulukkotaittoon tottuneille ihmisille erityisesti siksi, että vaikka hyötyjä yritettäisiinkin listata heille, heidän taustatiedoistaan on enemmän apua haittojen kuin hyötyjen ymmärtämiseen ja he pitävät siksi koko juttua jonkinlaisena akateemisena säätämisenä.

Otetaan esimerkiksi selainyhteensopivuusongelmat. Taulukkotaittaja miettii miten jotkut jaksavat puurtaa CSS-tiedoston parissa. CSS-taittaja puolestaan ihmettelee miten jotkut jaksavat sisäkkäisten taulukkojen tuoman tagisekamelskan kanssa, erityisesti jos sivua pitää manipuloida JavaScriptillä.

Tai validointi. Validaattoria harvemmin käyttävä henkilö miettii miksi ihmeessä joistain "virheistä" pitäisi välittää kun sivu kerran toimii selaimessa. Validoinnin suurin hyöty on kuitenkin siinä että se tekee sivun käyttäytymisestä helpommin ennakoitavaa ja karsii omituisia ongelmia.

Oletetaan että Graham on oikeassa Lispin ja Blubin suhteen ja sama tilanne toistuu web-kehityksen yhteydessä. Mitä hyötyä tästä on? Aika vähän sellaisenaan, ilman että tiedetään mitkä puuttuvat taustatiedot ovat (tai millä muulla tavalla tietämysrakenteet eroavat toisistaan).

Ainakin jos mietin omia toimintatapojani, suurin ero "ennen web-standardeja" ja "web-standardien jälkeen" on siirtyminen arvauksista ja säätämisestä suunnitteluun ja säätämiseen. Ilman standardeja ja ilman CSS:ää lähdin liikkeelle kokeilemalla erilaisia erilaisia sopivantuntuisia tageja (elementeistä en tietenkään silloin ollut kuullutkaan) sopivantuntuisiin kohtiin kunnes saavutin halutun tuloksin. Nykyisin sen sijaan suunnittelen rakenteen lähes kokonaan päässäni, kirjoitan sen kerralla ja teen lopuksi korjauksia ainoastaan jos rakenteessa on jonkinlainen virhe tai selainbugeja tulee vastaan.

Onko tämä tavallista? Onko tämä merkitsevin ero? Vai onko kyse vain yksittäisestä tapauksesta? En tiedä.

Nokia E70 -kokemukset

2006-09-23T23:51:00.000+03:00

Olen ehtinyt käyttää Nokia E70:ntä melko tarkkaan kuukauden ajan. Tiivistäen, käytettävyys ja ergonomia ovat erinomaisia, mutta rakenteellinen ja ohjelmiston toteutuksen laatu jättävät toivomisen varaa. Tässä hieman pidempi yhteenveto kokemuksistani:

The Good
- Tämän mallin "killer feature" on tietenkin avattava näppäimistö. Voin ilokseni kertoa että näppäimistö on varsin mukava käyttää. Kirjoitin koko tämän tekstin E70:llä eikä tehnyt tiukkaa.
- Näyttö on kirkas ja tarkka. Niin tarkka että pikseleitä ei enää erota.
- WLAN on nopea ja halpa tapa lähettää suuria tiedostoja.
- Sisäänrakennettu sähköpostiohjelma on aivan käyttökelpoinen.
- Videon- ja äänentoisto toimivat enimmäkseen kuten odotettua.
- Käytettävyysperiatteet kuten multimodaalisuus ja näkyvyys on otettu varsin hyvin huomioon.
- Moniajo onnistuu kätevästi niin kauan kun ei yritä ajaa selainta muiden ohjelmien kanssa.

The Bad
- E70 natisee turhan paljon. Ei niin paljon että sen puolesta pelkäisi mutta tarpeeksi paljon että se ärsyttää Apple-tuotteisiin tottunutta henkilöä. Vähemmän osia ja enemmän metallia, kiitos. Kuten eräälle tutulle totesin, tämä puhelin on enemmän Dell kuin Apple.
- Kännykkä kaatuilee tai antaa omituisia virheilmoituksia toisinaan älypuhelinominaisuuksia käytettäessä (videontoisto, web jne.).
- WLAN-yhteys ei ole saumattomasti integroitu: puhelin esimerkiksi tahtoo katkaista yhteyden sovellusta vaihdettaessa. Sopii ehkä perinteiseen datayhteysmaailmaan, mutta ei GPRS:n ja WLAN:in maailmaan.
- Kamera on kohinainen ja hidas oikeisiin kameroihin tottuneen henkilön näkökulmasta.
- Puhelin ei osaa toistaa kaikkia MP3-tiedostoja.
- Tekstin kokoa ei useinkaan voi pienentää. Toisinaan toivoisi voivansa hyödyntää suurta pikselimäärää ahtamalla ruudulle enemmän tavaraa.
- Sähköpostiohjelma ei sisällä automaattista uudelleenrivitystä eikä osaa tavuttaa.

The Inconsequential
- Äänivalinta ja -komennot toimivat 100% täsmällisesti. Niiden hyöty tulee kuitenkin olemaan vähäinen kunnes joku kehittää taskunkestävän Bluetooth-handsfreen.
- E70 ei näytä tietoa suhteellisesta edistymisestä akun latauksen aikana. Ei merkittävä ongelma, mutta Sony-Ericsson T300 näytti.
- Kännykässä on vain yksi kamera, joten videopuhelun soittaminen olisi hankalaa. En kuitenkaan usko soittavani videopuhelua ties kuinka moneen vuoteen.
- Ohjelmien asennus suoraan verkosta epäonnistuu usein. Hyvän Bluetooth-tuen takia tämä ei kuitenkaan ole suuri ongelma. (Content-Type on usein väärä eikä kännykän selaimesta löydy "Lataa muistiin"-toimintoa.)
- Nokia PC Suite ei tue Mac-koneita, eikä myöskään iSync tue E70:ntä. Ilmaisten ohjelmien (mm. Handbrake) ja standardien tiedonsiirtotapojen (Bluetooth 2.0, USB-massamuistitila, WLAN) tästä ei ole ollut minulle kuitenkaan paljoa haittaa. iCal- ja Address Book -synkronointia jää ehkä kaipaamaan.
- Eräät ominaisuudet kuten SIP-puhelut ("Internet-puhelut") eivät kuulemani mukaan toimi lainkaan. En käytä kyseisiä ominaisuuksia mutta ihmetyttää kuitenkin tuollainen toiminta.

The Rest
- Nokia E70 maksaa halvimmillaan 469 euroa, mikä on mielestäni paljon puhelimesta. Toisaalta E70 on Nokian edullisin täysin varusteltu älypuhelin (S60 3rd edition -alusta, WLAN, kamera).
- En tiedä olisiko teknisesti mahdollista lopettaa pelleily yhteysosoitteiden kanssa ja lähteä siitä että verkko kertoo puhelimelle täsmälleen mitä palveluja on käytettävissä. Toivottavasti on.

And now, the conclusion...
Oliko E70 järkevä ostos? Periaatteessa kyllä mutta käytännössä se on jättänyt minut kylmäksi. Seuraavat valintani olisivat olleet N73 (parempi kamera, ei näppäimistöä, ei WLAN:ia) ja N93 (paljon parempi kamera, ei näppäimistöä, paljon kalliimpi). Tuskin kuitenkaan lähiaikoina ryhdyn vaihtamaan mihinkään. Katsotaan sitten kun N83, N95 ja vastaavan sukupolven E-sarjalaiset ilmestyvät.

Voin kuitenkin suositella E70:ntä ilman sen kummempia varauksia sen viestintäominaisuuksia tarvitseville henkilöille. Lähinnä multimediasta kiinnostuneiden kannattaa arvatenkin kääntää katseensa N73:n suuntaan. Epävarmoja suosittelen odottamaan älypuhelinten seuraavaa sukupolvea. S60 3rd edition kärsii nykyisellään turhan pahoista lastentaudeista.

Hienolta kuulostaisi E70:n avautumismekanismi ja näyttö laitteessa joka on rakennettu N93:n materiaaleista ja tarkkuudella. Käyttömuistia tarvitaan lisää kumpaankin nähden, prosessori alkaa jo olla E70:ssä riittävä. Käyttöjärjestelmäksi S60 3rd Edition Feature Pack 1, kiitos.

Miten DVD siirtyy kännykkään

2006-08-27T23:58:00.000+03:00

eli Handbrake-reseptejä Nokian uusille älypuhelimille

Satuin viime perjantaina siirtymään Sony-Ericsson T300:sta Nokia E70:een. Muiden ominaisuuksiensa lisäksi E70 sisältää tuen videoiden toistamiselle. Oikeiden ohjelmien ja asetusten löytäminen tämän ominaisuuden hyödyntämiseksi on kuitenkin aika työlästä. No, onneksi minä olen jo tehnyt sen puolestasi.

Tässä oppaassa hyödynnetään ilmaista ohjelmaa nimeltä Handbrake. Kirjoitushetkellä se on saatavissa vain Mac OS X -ympäristöön, mutta Windows-versio on nähtävästi työn alla.

Näillä ohjeilla tuotettujen videoiden pitäisi olla yhteensopivia ainakin seuraavien Nokia-kännyköiden kanssa: E60, E61, E70, N70, N71, N73, N80, N90, N91, N92, N93. (Tosin mainittakoon että N71, N73, N80, N91, N92 ja erityisesti N93 tukevat korkealaatuisempia videoita kuin joiden tekemiseen tämä opas antaa ohjeet.)

Handbraken käyttö on aika itsestäänselvää lukuunottamatta asetuksia. Suosittelen seuraavaa kahta asetussarjaa:

Resepti 1: Hyvä kompromissi

Destination
File format: MP4 file
Codecs: MPEG-4 Video / AAC Audio
File: (valintasi mukaan)

Video
Framerate (fps): Same as source
Encoder: XviD
Average bitrate (kbps): 384

Subtitles
Language: (valintasi mukaan)

Audio
Language 1: (valintasi mukaan)
Language 2: None
Sample rate (Hz): 44100
Bitrate (kbps): 128

Napauta Picture settings ja naputa kohtaa Width alaspäin kunnes se on tasan 320. Napauta Close. Varmista pituuksien perusteella että kohdan Title arvo on oikea ja napauta lopuksi Rip.

Resepti 2: Parempi kuvanlaatu

Muuten sama kuin resepti 1, paitsi:

Framerate (fps): 15
Average bitrate (kbps): 450

Lisäksi mikäli kännykkäsi on E60, E70 tai N80, voit laittaa Picture settingsiin leveydeksi 352. Tämä kuitenkin saattaa aiheuttaa koko näytössä toistettaessa ikävämmän näköisiä skaalausartifakteja kuin leveyden 320 käyttäminen. Makukysymys.

Minuutti videota vie reseptin 1 ohjeiden mukaan tehtynä noin 3,3 megatavua tilaa. Muuntaminen tapahtui 1,33 GHz PowerBookillani suhteella yhdestä kahteen minuuttia muunnosaikaa yhtä toistominuuttia kohden. Uudemmat koneet saattavat olla useita kertoja nopeampia.

Videoiden koon takia suosittelen siis USB-datakaapelin käyttöä. Vihjeenä kerrottakoon että Finder saattaa jumittaa kännykkää selattaessa. Tämän voi kiertää siirtämällä videon terminaalilla. Toinen hyvä tapa on käyttää koneeseen liitettävää kortinlukijaa. Kiireettömät henkilöt voivat tietenkin käyttää Bluetooth-tiedostonsiirtoa. Neljäs mahdollisuus on laittaa tiedosto lähiverkossa sijaitsevalle HTTP-palvelimelle ja kopioida se sieltä kännykän WLAN-yhteyden avulla.

Hyödyllisiä linkkejä:
- Video and streaming capabilities - Forum Nokia
- How to: convert iPod video for S60

Käytettävyysihminen käyttäjänä - junamatka opettavaisena kokemuksena

2006-03-11T21:54:00.000+02:00

Ostin torstai-iltana pari lippua VR:n verkkopalvelusta. En ehtinyt käydä lunastamassa niitä samana iltana enkä perjantainakaan vielä aamupäivästä. Arvelin että viisitoista minuuttia olisi tarpeeksi aikaa selvittää mahdolliset ongelmat. Ehkä hiihtolomista johtuen oli asemalla kuitenkin niin suuri ruuhka että pääsin Junamaatille vasta pari minuuttia ennen junan lähtöä, itse asiassa lähtökuulutus tuli heti pari valintaa tehtyäni.

Systeemihän toimii siis siten että Internetistä ostetun lipun voi joko tilata kirjeenä, noutaa Junamaatista tai lipunmyynnistä, tulostaa kotona tai tilata matkapuhelimeensa (joissakin tapauksissa). Koska matkassa oli vaihtoja, ei ollut aikaa odottaa kirjettä eikä minulla ole tulostinta, valitsin noutamisen asemalta. Tällöin järjestelmä antaa koodin jonka syöttämällä automaatti tulostaa lipun.

Mutta takaisin Vaasan rautatieasemalle. Kauhukseni sain huomata että että järjestelmä ei ottanut vastaan kahta viimeistä koodiin kuuluvaa numeroa. Kokeilin paniikissa pari kertaa uudelleen, mutta kun tuloksena oli aina virheilmoitus, jouduin kiirehtimään junaan ja ostamaan uuden lipun konduktööriltä.

Jyväskylän asemalla kokeilin lunastaa liput uudelleen ja kaikki toimi kuten pitikin. Tajusin samalla mikä meni pieleen: valikossa on päällekkäin vaihtoehdot "Internetistä ostettujen lippujen tulostus" ja "puhelimessa ostettujen lippujen tulostus". Vaasassa katseeni oli ylemmässä ja oikeassa valikon kohdassa mutta painoinkin nähtävästi alempaa kohtaa vastaavaa painiketta ruudun viereltä. En huomannut virhettäni sillä valintaa seuraavat ruudut ovat enimmäkseen samannäköisiä. En toipunut virheestä sillä minulla oli kiire eikä mieleeni siksi tullut palata takaisin päävalikkoon.

Mitä käytettävyysongelmia tämä tapaus paljasti? Ensinnäkin, vaikka Internetistä ja puhelimessa ostettujen lippujen koodit ovat erilaiset, on niiden lunastamista varten kuitenkin nähty tarpeelliseksi tehdä kaksi eri ruutua. Toisekseen, eri toimintojen ruuduissa ei ole selkeitä eroja. Kolmanneksi, toisin kuin kosketusnäytössä, jouduin yhdistämään näytön vierellä olevat painikkeet ruudulla näkyvään valikkoon. Vaikka painikkeet ja valikko ovat aika tarkkaan kohdakkain, ovat virheet selvästi mahdollisia.

Tuntuu mahdottomalta että laitteita ja ohjelmistoa ei oltaisi lainkaan testattu, vaikkei varsinaisia käyttäjätestejä oltaisikaan vedetty. Sen sijaan testeissä arvatenkin mitattiin aikaa, sen sijaan että testihenkilölle olisi annettu realistinen aikaraja (tapauksessani alle kaksi minuuttia) jonka sisällä tehtävä pitää suorittaa. HCI-kirjoissa jätetään todella vähälle huomiolle se että käyttötilanteella saattaa olla aikaraja jolla ei ole tekemistä käyttäjän kärsivällisyyden kanssa. Lasken perjantain siis käytännön oppimisen ja inspiraation hankkimisen piikkiin.

(Minullehan tästä aiheutui vain suhteellisen pieni rahallinen vahinko, noin 10 euroa, sekä lievä harmi siitä etten ehtinyt ostaa Jyväskylästä ruokaa vaan jouduin turvautumaan eväisiin ja ravintolavaunuun. Mutta miten on nääntyvän opiskelijan laita, jolla ei välttämättä ole kaksikymppistä uuden lipun ostoa varten?)

Samassa hengessä on ehkä tehty kirjoitus Mobiilipalveluiden luvattu maa.

Eikö tekniikan pitänyt olla mahdollistaja?

2006-02-11T23:54:00.000+02:00

Re: Vain oikeusjuttu riittää ja Target sued for poor accessibility.

Lukiessani Sitepointin keskusteluketjua en voi olla ihmettelemättä miten vähässä suhteellisuudentaju voi joskus olla. Täydellinen esteettömyys on usein todella vaikeaa ja kallista saavuttaa, mutta tietoa enimmäkseen tekstin muodossa välittävällä sivuilla kohtuullinen estettömyys saavutetaan mitättömillä kustannuksilla jos asialla ovat ammattilaiset.

Lisäksi vallalla näyttää olevan ajatus siitä että mikä tahansa vammaisuus tarkoittaa täydellistä kyvyttömyyttä minkäänlaiseen normaaliin elämään. Lukijan tehtäväksi jää miettiä kuinka järkevä ja kustannustehokas tuollainen näkemys oikein on.

Käyttörajoitteiden ihanuus

2006-01-26T23:59:00.000+02:00

Ostin pari viikkoa sitten kaksi kappaletta iTunes-musiikkikaupasta kokeilumielessä. Aluksi asiat sujuivat hyvin, mutta kun tänä iltana yritin kuunnella toista kappaleista, sainkin seuraavan ilmoituksen:

Tämä huolimatta siitä ettei koneen konfiguraatiolle ole tapahtunut tietääkseni mitään edellisen vuorokauden aikana. Ja iTunesia olen kuullut kehuttavan DRM-teknologiaa eli käyttörajoitteita käyttävistä kaupoista kaikkein sujuvimmaksi.

Lisää tietoa käyttörajoitteista voi lukea hilpeästä sarjakuvasta tai EFFI ry:ltä.

Vääriä johtopäätöksiä

2006-01-21T16:52:00.000+02:00

Jos olemassa yksi sääntö jota kaikkien ohjelmien pitäisi pystyä noudattamaan, olisi se että käyttäjää ei saa loukata. Virheilmoitus "sisäinen palvelinvirhe A8" on valitettava mutta anteeksiannettavissa. Sen sijaan "stupid user error" ei ole.

Ikävä kyllä erityisesti tietoturvan osalta näyttää vääriin johtopäätöksiin hyppääminen tavalliselta. Pari päivää sitten satuin erästä lomakettä täyttäessäni painamaan enteriä lähetyspainikkeen napauttamisen sijasta ja sain seuraavan ilmoituksen: "Hacking attempt! Your IP-address has been logged!" Viime vuonna olin päivittämässä vanhempieni käyttämää kirjanpito-ohjelmaa, joka vaatii joka vuosi uuden avainkoodin. Satuin kuitenkin ottamaan pinosta edellisen vuoden avaimet sisältäneen kirjeen. Niiden syöttämisestä oli tuloksena ilmoitus "LUVATON KÄYTTÖYRITYS! OHJELMA SULJETAAN!" ja ohjelma sulki itsensä (ei kovin suuri yllätys).

Ohjelmalla on yleensä käytössään niin pieni määrä tietoa että ihmisten syyttäminen mistään luvattomasta, laittomasta tai edes tyhmästä on riskialtista. Parempi pysyä faktoissa ja kertoa mitä on tapahtunut (sinulle ei ole myönnetty tarvittavia käyttöoikeuksia, syöttämäsi koodi on väärä, kuukauden tulee olla väliltä 1-12).

Metaverse.google.com

2005-12-03T00:13:00.000+02:00

Nyt kun Firefoxin canvas-tuki on kunnossa, aikoo Vladimir Vukićević tutkia mahdollisuuksia yhdistää mukaan OpenGL-konteksti. Laitteistokiihdytettyä 3D:tä, JavaScriptillä ohjattuna, selainikkunassa. Arvatenkin mikäli tuloksena on jotain toimivaa, sovitaan yksityiskohdista Safarin ja Operan kehittäjien sekä suuren yleisön kanssa. Ensimmäinen yritys yhdistää Internet ja 3D ei oikein tuottanut tulosta, mutta ehkä tällä kertaa.

Joka tapauksessa, vaikka 3D-canvas olisi valmis jo huomenna, ei siitä olisi minulle liiemmin hyötyä. Kaksiulotteisuus sopii tarkoituusperiini paremmin ja ainoa sen käyttöä häiritsevä asia on IE-tuen puute. Olen useamman kerran miettinyt on, olisiko teknisesti mahdollista toteuttaa ActiveX-komponentti tai IE-selainlaajennos, jonka avulla IE saisi vastaavat ominaisuudet.

Ai mikä metaverse?

Turvallista HTML-syndikaatiota

2005-11-22T20:05:00.000+02:00

Re: No, ask what Bloglines can do to you.

Juttu lyhyesti: Phil Ringnalda löysi XSS-haavoittuvuuksia kolmesta web-pohjaisesta uutisvirtalukijasta. Uutisvirran mahdollisesti sisältämä vahingollinen koodi pääsee luikertelemaan läpi lukijaohjelman suodattimista ja osaksi lukijaohjelman käyttöliittymänä toimivaa web-sivua. Kahdessa tapauksessa kolmesta Ringnaldan havaitsemat viat on jo korjattu, kolmas jostain syystä hidastelee.

Taustalla on se ikävä tosiasia, että useimpien HTML-koodia lähteestä tai toisesta vastaanottavien web-sovellusten suodattimissa on virheitä. Nämä virheet taas johtuvat siitä, että kyseiset suodattimet ovat useimmiten ad hoc -periaatteella kasattuja regex-listoja. Puolustukseksi sanottakoon, että tehtävä ei ole helppo: jo pelkästään standardien mukainen HTML 4.01 tarjoaa lukuisia paikkoja JavaScript-koodin piilottamiseen ja mukaan täytyy laskea erilaiset yksipuoliset selainlaajennokset*, on kasassa aikamoinen soppa.

Mikä siis neuvoksi, jos projekti vaatii ulkopuolisesta lähteestä tulevan HTML:än lisäämistä osaksi sivua, eikä turvallisuudesta myöskään saa tinkiä? Yksi vaihtoehto on kylmästi poistaa kaikki tagilta näyttävä ja laittaa loput saman koodausrutiinin läpi kuin kaikki muukin ulkopuolisesta lähteestä tuleva teksti. Toinen vaihtoehto on olla todella tiukka ja sallia vain taatusti harmittomia elementtejä ilman attribuutteja.

Muitakin vaihtoehtoja on ja se mitä suosittelen on jäsentelijän (tuttavallisemmin parseri) ja kirjoittajan yhdistelmä. Käytännössä siis otetaan sopiva jäsentelijä, annetaan sen muodostaa HTML-koodista puu ja käydään tuo puu lävitse, lisäten HTML-kirjoittajan puuhun ainoastaan sallitut elementit ja sallien attribuuteista ainoastaan hyväksytyksi määritellyt arvot. Kun tähän liitetään CSS-jäsentelijä, voidaan sallia myös joidenkin inline-tyylien lisääminen sisältöön. Kokonaisuuden viimeistelee sopiva kuvankäsittelykirjasto, jonka kautta palvelin välittää kaikki viitatut kuvat.

Ainoastaan todella paha tietoturvavirhe selaimessa tai kuvankäsittelykirjastossa voisi enää tehdä tästä hyökkäysvektorista toimivan. Mikäli niin halutaan, voidaan tuloksena olevan koodin taata myös olevan asianmukaisesti muotoiltua tai peräti validia XHTML:ää.

Koska ratkaisu on olemassa, miksi sitä ei sitten käytetä ja miksi Ringnalda löysi samankaltaisia haavoittuvuuksia kolmesta ohjelmasta sen kummemmin aivojaan rasittamatta? Ehkä tärkeimpänä, HTML:n jäsentely ei ole millään lailla hauskaa puuhaa, varsinkin mikäli ohjelman oletetaan pystyvän käsittelemään uskomattomin tavoin rikkinäistä koodia. Joitain avoimen ohjelmiston alaisia kirjastoja on olemassa, mutta näille kirjastoille harvemmin löytyy liittymää web-sovelluksissa suosituista skriptikielistä. Skriptikielellä kirjoitettu jäsentelijä olisi puolestaan uskomattoman hidas. Tämän tyyppinen ratkaisu olisi myös melko pakko toteuttaa kokonaisuutena, toisin kuin mainitut regexit, joiden määrä voi olla aluksi viisi, sitten kymmenen ja piakkoin viisikymmentä, mutta asian kimpussa tarvitse missään vaiheessa kuluttaa aikaa kyllästymiseen asti.

Jos tästä jutusta haluaa etsiä jonkin pointin, voisi se olla että tämä ongelma voidaan ratkaista hyvin pitävällä tavalla. Ikävä kyllä ratkaisu tulee vaatimaan merkittävän määrän C-koodausta, mikäli sillä haluaa olevan laajempaa vaikutusta. En kuitenkaan ihmettelisi lainkaan, jos jokin Mozilla Firefoxin selainlaajennuksina tarjotuista lukijaohjelmista toimisi jo tähän tapaan, kun kaikki tarvittavat kirjastot ovat jo saatavilla.

Jokaisen ohjelmoijan kannattaa puolestaan muistaa, että regexit ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Jos joku ohjelman osa alkaa sisältää rivi rivin jälkeen regexejä, kannattaa harkita osan laittamista uusiksi.

* Erityisti voisi mainita Microsoftin dynamic properties-tekniikan, jota kavereiden kesken kutsutaan nimellä CSS expressions.

Uutta IE-rintamalta

2005-09-14T18:41:00.000+03:00

Scott Berkun on tunnettu ohjelmistoprojektien johdon ammattilainen. Yhtenä syynä ovat hänen julkaisemansa erinomaiset esseet. Mutta hän myös työskenteli Internet Explorerin kehitystyössä versiosta 1.0 versioon 5.0. Viikko sitten hän siirtyi käyttämään Firefoxia.

Päivän toisena uutisena kerrottakoon Microsoftin uudesta innovaatiosta. "Wonder how a cool idea goes from incubation to release?" kysyy uusi blogi. Tämähän jo tiedettiinkin:

1. Spend 15 minutes at Apple.com
2. ???
3. Profit!

Mutta nyt selvisi myös mikä kakkoskohta on:

2. Blog about your "cool idea"

Lisäys 16.9.: Pitkä keskustelu Scott Berkunin ehdotuksista.

Kiittämätöntä porukkaa

2005-09-09T18:19:00.000+03:00

Re: Tekijänoikeuslaki viittä vaille valmis ja Erkki Pulliaisen puheenvuoro.

Voi surku. Minä jo ehdin luulla että voisin luottaa Vihreiden olevan turvallinen puolue äänestää, mikäli informaatioteknologian avoin hyödyntäminen on lähellä sydäntä. Henkilönä jonka taloudessa luovan työn tuotteet ovat kolmanneksi suurin menoerä vuokran ja ruuan jälkeen tuntuu tuollainen syyllistäminen ikävältä.

Suomalaisen liikkeen kautta ulkomailta tilattu DVD tulee täysin samanhintaiseksi tai kalliimmaksi kuin vastaava (toisinaan parin kolmen vuoden kuluttua, jos koskaan) ilmestyvä Suomi-versio. Siksi on hieman vaikea kuvitella että niitä tilaavilla henkilöillä on mitään sitä vastaan että tekijät saavat palkkansa.

Mutta mitä haittaa parin vuoden odottamisessa on? Ensinnäkin, suomalaisten Internet-käyttäjien mahdollisuudet osallistua täysipainoisena jäsenenä globaaleihin yhteisöihin heikkenevät. Kun suomalainen vihdoin näkee "uuden" elokuvan, on keskustelut suljettu ja arkistoitu.

Toisekseen, koko odotuksen ainoa syy on muutamaan suuren mediajätin halu pitää ohjat tiukasti käsissään, oli tulos mikä oli. DVD-aluekoodien hyöty on kyseenalaistettu aivan tuotonkin kannalta. Harvemmin myös itse työn luojien kuulee sanovan, että suomalaiset pystyvät arvostamaan heidän tuotostaan vasta 2007.

Viimeisenä ajatuksena, luuleeko kukaan uusimman Harry Potterin suomennoksen olevan floppi, vaikka englanninkielisen alkuteoksen löytää jo hyvinvarustelluista marketeista ja jokaikisestä kirjakaupasta?

Mint ei ole makuuni

2005-09-06T23:28:00.000+03:00

Re: Mint: A Fresh Look at Your Site ja Mint Review.

Shaun Inman on julkaissut nimellä Mint kulkevan kävijäseurantaohjelman. Mint poikkeaa kilpailijoista lähinnä kahdella tavalla. Ensinnäkin se keskittyy pitkäaikaisten trendien sijasta lähihetken tapahtumien seuraamiseen. Toisekseen se vaatii sekä tilaston tutkijalta että kävijältä JavaScript-tuen. Ei, Mintiä käyttävä sivusto ei heitä JavaScriptittömiä pihalle, vaan heitä ei yksinkertaisesti lasketa tilastoon.

Tämä viimeinen kohta kuulostaa minusta hieman pahaenteiseltä. Kävijästä tulee ei-kävijä, kun sivuston ylläpitäjän silmiin asti ei päädy hänestä merkkiäkään. En tiedä voiko tätä pahemmaksi marginalisointi enää mennä, persona non grata ei ole edes numero tilastossa. Entä jos ohjelma laskisi vain IE:n käyttäjät?

Aivan konkreettejakin haittoja on olemassa. Vaikka seurattu sivusto olisikin JavaScriptiä vaativan Web-sovelluksen aloitussivu, olisi kuitenkin hyvä pitää silmällä sitä, kuinka paljon ihmisiä käännyttää pois ja mitä he sivustolla tekevät.

Tästä huolimatta, kannattaa ladata sivustolta käyttöliittymän toimintaa esittelevä video. Vaikka en olekaan yhtä mieltä kokonaisuudesta, yksityiskohdissa näyttäisi olevan mielenkiintoista tutkittavaa.

Valekettu

2005-09-01T18:24:00.000+03:00

Re: Foxie Central ja Plugin Lets Users Turn IE into Firefox.

Jotkut ovat nähneet paljon vaivaa vain uskotellakseen tuotteensa olevan jotain mitä se ei ole. En olisi lainkaan yllättynyt jos Foxie sisältäisi kasan spywarea. Harmin paikka, sillä toivoin kyseessä olevan sen mitä otsikko lupasikin, eli IE-lisäke jolla IE:n saa käyttämään Mozilla Firefoxinkin käyttämää Gecko-moottoria Web-standardeja tukevilla sivustoilla. Tällä idealla on jo kauan palloteltu eri Mozilla-foorumeilla, mutta näköjään ketään tarpeeksi hullua sen käytännössä toteuttamaan ei näytä vieläkään löytyneen.

Yllätyspäivitys!

2005-08-29T23:29:00.000+03:00

Apple Safariin julkaistiin yllättäen päivitys versioon 2.0.1. Toivottavasti kyseinen päivitys korjaa minua pahasti haitanneen ongelman, eli JavaScript-moottorin epävakauden. JavaScriptin ollessa päällä ovat nimittäin aina toistaiseksi kaikki Safarin versiot kaatuneet minulla parin päivän välein. Siksi olenkin jo kauan käyttänyt kahta selainta rinnatusten: Safaria tavalliseen selailuun ja Firefoxia JavaScriptiä vaatineiden web-sovellusten (ja huonosti tehtyjen sivustojen) käyttöön.

Asiasta toiseen, eli kannattaa huomata Burning Edgestä löytyvän Gecko 1.8 haaran (branch) regressiolistan olevan lyhyt ja että patcheja tullut viime aikoina paljon. Tästä haarasta tulee lopulta Mozilla Firefox 1.5 ja tästä touhukkuudesta voisi ehkä päätellä 1.5 Betan olevan lähellä. Ohjelmointihan toimii käytännössä siten, että juuri ennen julkaisua keskitytään korjaamaan kaikki bugit pois, juuri julkaisun jälkeen korjataan huomaamatta jääneet bugit ja loppuaika käytetään bugeja lisätessä.

Loppukäyttäjälle päivitys 1.5:een tulee näkymään lukuisina pikkuparannuksina turvallisuuteen ja käyttömukavuuteen. Web-sovellusten kehittäjiä kiinnostanee tuki canvas-elementille ja SVG:lle.

Vielä tosin ei kannata ruveta laskemaan päiviä, sillä beta on varmaan 2-4 viikon päässä ja varsinainen julkaisu 1,5-3 kuukauden päässä. Koska kyse on avoimen lähdekoodin projektista, voivat kärsimättömimmät tosin ottaa varaslähdön.

Näidenkin ominaisuuksia käyttöä rajoittaa sama vanha ongelma eli IE. Ehkä on mahdollista kirjoittaa canvas-elementin lisäävä selainlaajennos IE:hen? Adobehan on jo kauan tarjonnut laajennosta SVG:eiden näyttöä varten. (Huomatus: Adoben laajennos sallii paljon poikkeamia standardista, mikä taas ei kelpaa Firefoxille. Kannattaa siis testata Firefoxilla kehityksen aikana ja sitten varmistaa toiminta IE:llä.)

Päivitys 31.8.: Ei tuo nyt aivan huono arvaus ollutkaan, juuri julkaistun virallisen arvauksen mukaan.

Testaus on hyvästä

2005-08-24T23:06:00.000+03:00

Re: A Study of Website Navigation Methods.

Mielenkiintoista. Pudotusvalikoistahan muistetaan yleensä mainita vain niiden ergonomiset ongelmat ja olettaa että niitä käytetään pelkästään kewl-aspektin takia. Tässä niitä testattiin yhtenä vaihtoehtona ja tulos oli hyvä. Hypoteesini on että niiden ja Yahoo-tyylisen valikon hyvän tuloksen voi selittää käsitteen information scent kautta. Ratkaisut Rollover ja Fly-out eivät toimineet arvatenkin siksi, että ne ovat epätavallisia eikä tiedon oleminen saatavilla ole selvää.

Tästä ei tietenkään pidä vetää sitä johtopäätöstä että kaikilla sivustoilla pitäisi alkaa käyttää pudostusvalikoita. Tarinan opetus on enemmänkin että testaaminen kannattaa.

MechAssault ei päivity?

2005-08-18T23:58:00.000+03:00

Avattuani Xbox Liven huomasin sellaisen ikävän ongelman, että MechAssult ei suostunut päivittämään itseään. Peli ilmoitti että päivitys on saatavilla, mutta ei sitten ladannutkaan sitä. Virheilmoitus oli muistaakseni "Xbox Live was not found." Pari päivää tätä ihmeteltyäni nörttivaistot viimeinkin heräsivät ja tarkastin kaikki mahdolliset asetukset.

Syy löytyi väärin konfiguroidusta ADSL-päätelaitteesta. Kyseinen laite oli Router-tilassa, ratkaisu oli kytkeä verkkopääte Bridge-tilaan ja kääntää sen DHCP-palvelin pois päältä. MechAssaultin päivitys toimi muutoksen jälkeen ongelmitta. En tiedä miten olisin arvannut ongelman olevan tuolla ilman aiempaa kokemusta tietokoneiden ongelmanratkaisusta, sillä kaikki muu kyllä toimi ongelmitta.

Ja niin... Gamertagini on HerraTosikko, peleinä on tällä hetkellä Halo 2 ja MechAssault.

Vaasasta ja muista asioista

2005-08-09T00:57:00.000+03:00

On näköjään päässyt kulumaan aikaa siitä kun edellisen kerran tänne mitään kirjoitin. Tällä välin ehdin muuttaa taas kerran Vaasaan ja tehdä vähän kaikenlaista.

Vaasan kaupunginkirjasto on aina ollut mielenkiintoinen paikka, tosin ei niinkään kokoelmien takia. Heti kirjastoon astuessaan huomaa arkkitehtuurin, joka on siinä määrin sokkeloista ja särmikästä että suunnittelijan voisi jopa luulla tehneen jäynää. Lisäksi yleisön nähtävillä on oranssi teollisuusrobotti, joka lajittelee palautetut kirjat.

Kiinnostavia ovat myös kirjaston yleisöpäätteet. Niissä nimittäin pyörii Linux eikä tämä ainakaan suppeiden havaintojeni perusteella näytä mitenkään haittaavan niiden suosiota. Nyttemmin kirjastoon on myös lisätty langaton yleisöverkko.

Pari päivää sitten kävin Sammossa ottamassa käyttöön aikanaan Postipankissa minulle avatun tilin. Piakkoin saan heidän Visa Electron -korttinsa, joka toisin kuin Osuuspankin vastaava kortti soveltuu myös Xbox Liven avaamiseen. Tähän toimeliaisuuteen on syynä Microsoftin uusi kampanja, jossa 12 kk paketin ostaja saa yhden pelin kolmesta vaihtoehdosta ilmaiseksi. Tosin minun tuurillani Forza Motorsportit ovat epäilemättä jo jaettu, kun tässä saa vain esittää toivomuksen siitä mikä kolmesta olisi sopivin.

Mielenkiintoista oli huomata, että vaikka Sampon kehuttu verkkopankki oli selvästi erilainen, tuntuu Osuuspankin vastaava yhä paremmalta. Osuuspankin palvelun ongelmana on sen sekavuus ja erityisesti se miten vielä kirjautumisenkin jälkeen saan nähtäväkseni mainoksen OP-Visasta, jota minulle ei myönnetä. Minä kuulkaa tulin maksamaan laskuja. Korttien, asuntolainan, opintolainan ynnä muiden palvelun mainostaminen saisi jäädä "salasana-aidan" toiselle puolelle.

Sammon verkkopankki on puolestaan tuskastuttavan hidas ja edustaa käyttöliittymäsuunnittelun lajia, jota voisi kutsua speksiliittymäksi. Speksissä lukee että "käyttäjän pitää pystyä selaamaan tilitapahtumia vapaavalintaisella aikavälillä" ja sitten sivulle laitetaan hakulomake miettimättä lainkaan sitä, onko täysin vapaavalintainen aika nyt se mitä useimmiten halutaan. Toinen esimerkki speksiliittymistä, tosin tällä kertaa ei Sampo-pankista, on rakenteisten dokumenttien rakentaminen "oksa" kerrallaan. Argh! Ei sitä käyttöliittymää tarvitse skeemankaan pohjalta suoraan tehdä.

Peter Merholz on kirjoittanut vastineen Clay Shirkylle luokittelusta. Minuakin ovat mietityttäneet samantyyppiset asiat alkuperäisen esseen luettuani.

Näitä ajatuksia kehitellessäni tulin tehneeksi osittain toimivan prototyypin asteelle wikiä muistuttavan sovelluksen, jossa linkkien sijasta määriteltiin suhteita sivujen tai solmujen välille. Kyseiset suhteet ovat itse asiassa kaksisuuntaisia linkkejä, eli suhde on yhteen suuntaan X on Y:n jatko-osa ja toiseen suuntaan Y on X:n edeltävä osa.

Tämän toiminnallisuuden toteutin PHP:llä, MySQL:ällä ja XMLHttpRequestilla, jolloin sain mielenkiintoisen web-sovelluksen, jossa kerralla voi olla auki useampia solmuja ilman ikkunoinnin kiroja. Ensimmäiset kymmenen prosenttia siitä mitä mielessäni kutsuin wiki for small bits of information valmistui nopeasti, mutta kiinnostus loppui sen jälkeen kun sain jollain lailla toimivan prototyypin kasaan. Se kyllä toimi ja vaikutti järkevältä idealta, mutta pienen kokeilun laajentaminen oikeasti hyödylliseksi vaikutti turhaan työlältä, että en ryhtynyt sitä nyt kokeilemaan.

(Jos jollekin tulee kuvauksestani mieleen TiddlyWiki, niin yhtäneisyyksiä kyllä on, mutta ei paljoa. Ideoimani systeemin oli tarkoitus toimia enemmän mainittujen suhteiden kuin linkkien ja tagian pohjalta. Lisäksi käyttöliittymässä suhteiden seuraaminen toi solmut näkyviin oikealle viereen eikä ylös tai alas kuten TiddlyWikissä.)

Mikähän muu olisi vielä mainitsemisen arvoista? Hyviksi tai ainakin mielenkiintoisiksi havaitsemiani sivuja voi nyt vilkuilla. Mitään muuta ei taida tulla nyt mieleen.

TrimJunction, MVC-ympäristö JavaScriptilla

2005-07-10T18:32:00.000+03:00

TrimJunction näyttää varsin hyvältä alustalta JavaScript-pohjaisten web-sovellusten tekemiseen. Kun siihen liittää TrimQueryn, eli JavaScript-pohjaisen SQL-moottorin (!), alkavat palaset olla kasassa.

En aivan tiedä, mitä mieltä olisin samaa sarjaa olevasta mallinejärjestelmästä JavaScript Templates. Olen hiljalleen alkanut ajatella, että perinteiset, HTML:ää tekstinä käsittelevät mallinejärjestelmät eivät ehkä ole parhaita ratkaisuja. Mielessäni on alkanut pyöriä ajatus sivun tekemisestä DOM-puuna. En sitten tiedä, että olisiko tuossa mitään järkeä, ainakaan palvelimen puolella.

Luulen, että tällä tavalla pystyisi koodista saamaan siistimpää, varsinkin vaikeita rakenteita tehtäessä. Otetaan vaikka esimerkiksi sellainen tilanne, että taulukon solun sisällä saattaa olla tekstiä tai linkki, ja osa tekstistä tai linkin tekstistä on joissain tilanteissa span-elementin sisällä. Koodia tekstinä käsiteltäessä tässä joudutaan aina toistamaan osa koodista, ellei käytetä jotain erikoista sisällyttämisrakennetta. Sen sijaan puuna tuosta voitaisiin kätevästi hypätä linkin oksasta yli.

Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa selvittää, mitä Model-View-Controller -malli tarkoittaa. Tämä malli on muun muassa Ruby on Railsin, Cocoan ja monen Java-pohjaisen alustan taustalla. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun näin sen JavaScriptissä. Vanha idea, mutta varsinkin Java-toteutukset olivat usein valtavia möhkäleitä ja siksi MVC oli Ruby on Railsiin asti melkeinpä kirosana kun web-sovelluksista oli kyse.

Pitäisi kai yrittää keksiä jokin pikku projekti, jossa voisi kokeilla TrimJunctionia käytännössä.

Grid mania

2005-07-03T16:32:00.000+03:00

Re: Death to Paging! - Rico LiveGrid Released.

Grid tai datagrid jokaisesta nykyaikaisesta käyttöliittymäkirjastosta löytyvä elementti. Kyseessähän on tämä tuttu taulukko, jonka sarakkeet on mahdollista lajitella ja jonka tietoja voi usein muuttaa esimerkiksi kaksoisnapauttamalla solua.

Näiden elementtien etuna on, että ne tarjoavat yhtenäisen käyttöliittymän minkä tahansa taulukkomuotoon taipuvan tiedon selailuun ja usein myös muokkaamiseen. Ne ovat myös usein helppokäyttöisiä ohjelmoijan näkökulmasta, jopa siihen asti että pelkkä tietolähteenä käytettävän tietokannan taulun valitseminen riittää ja loppu onkin sitten automaattista.

Koska lukemattomat yritysten sisäisessä käytössä olevat sovellukset rakentuvat näiden elementtien ympärille, on paljon työtä tehty gridien saattamiseksi Web-ympäristöön. Ensimmäinen vaihe olivat sarakeotsikkoa napautettaessa lajittelujärjestystä vaihtavat taulukot. Seuraavaksi tulivat Java- ja ActiveX-tekniikoilla toteutetut elementit.

Nykyinen vaihe tässä kehityksessä ovat DOM-pohjaisiin skripteihin perustuvat ratkaisut, joista ehkä tunnetuin on ActiveWidgetsin kehittämä ActiveGrid (saatavana sekä kaupallisella että GPL-lisenssillä). Vielä uudempi vaihe on XMLHttpRequestin hyödyntäminen vasteaikojen parantamiseen. Esimerkkinä löytyy vastikään julkaistu OpenRico LiveGrid.

Tästä päästäänkin itse aiheeseen, josta olen harkinnut kirjoittavani jo jonkin aikaa. Uskon nimittäin gridien olevan reilusti yliarvostettuja ja että niiden saaminen Web-sovelluksiin on lopulta vain pieni askel käytettävyyden parantamisessa.

Perusteluni ovat ensisijaisesti seuraavat:

1. Tuhansissa laskettavat rivit ovat joka tapauksessa liian moninaisia, jotta ihminen voisi lukea tai silmäillä ne läpi mukavasti. Jos oletetaan, että ihminen joutuu käyttämään aikaa keskimäärin kymmenesosasekunnin yhtä riviä kohti, voi tuhannen rivin gridin läpikäyntiin mennä puolitoista minuuttia. Ei mikään mahdoton aika, mutta kyllä riittävä aiheuttamaan turhautumista.

2. Pelkkä lajittelu ei paranna tilannetta merkittävästi. Lajittelu pystyy auttamaan vain, mikäli ollaan kiinnostuneita listan alku- tai loppupäästä jonkun kriteerin mukaan.

3. Tietylle taulukon riville hyppäämisellä rivin sijainnin perusteella ei myöskään paranna tilannetta merkittävästi. Ellei määräävä tekijä ole lineaarisesti kasvava lukuarvo, on mahdollisuus nähdä rivi numero 658 tuhannesta lopulta aika hyödytön. Vaikka taulukolla olisikin tietty järjestys, olisi haarukointi yhä tarpeen.

4. Vieritys on lopulta taulukon riville hyppäämistä rivin sijainnin perusteella, joka ei siis oikeastaan paranna tilannetta merkittävästi.

5. Grid pakottaa yksinkertaiseen taulukkorakenteeseen tiedon esittämisessä. Jokaisen tietoalkio on oma rivinsä, jokainen sarake kuvaa yhtä alkion ominaisuuksista.

6. Yksi grid näyttää kerrallaan vain yhden näkymän tietoihin.

Tästä on seurauksena, että näytölle ei voi lätkäistä gridiä ja olettaa työn olevan valmista. Mitkä olisivat sitten parempia ratkaisuja? Tilanteesta riippuen jokin seuraavista saattaa olla gridiä parempi tapa laittaa tieto saataville:

- Yhteenveto tai raportti

- Kuvaaja tai muu graafinen esitys

- Helppo tarkentaminen ja suodattaminen (esimerkiksi multifaceted navigation - tai Query by Example -tekniikoilla)

- Silmäilynäyttö (jotain tämän tyylistä tarkoitan)

Vielä on jäljellä yksi tärkeä kysymys, eli miksi gridit ovat niin tavallisia ja miksi ne halutaan Webiin niin kovasti. Sanoisin seuraavaa:

- Työpöytäsovelluksen toteuttajalle grid on heti käyttöön valmis elementti, muut ratkaisut vaatisivat enemmän työtä. Koska ihmiset ovat tottuneet grideihin työpöydillään, haluavat he niitä myös Webiin.

- Grid tarjoaa yhtenäisen käyttöliittymän yhtenäisellä tavalla esitetyn tiedon tutkimiseen ja käsittelyyn.

- Henkinen kynnys gridin käyttämiseen on todella pieni, vieritys vaikuttaa todella helpolta tavalla liikkua tiedossa. Kaikkein yksinkertaisinkin suodatuskäyttöliittymä on monimutkaisemman näköinen kuin grid.

- Gridin vierittely ja lajittelujärjestyksen napsuttelu pitää mielen virkeänä. Aikaa jää myös pienten vasteaikojen ihailuun joko tietoisesti tai tiedostamatta. Se, että tietokone antaa suoraan vastauksen on huomattavasti tylsempää, ainakin tiettyyn rajaan asti.

Yhteenvetona, sanoisin että jos sinulle ehdotetaan gridin lisäämistä sovellukseen, harkitse aluksi muita vaihtoehtoja ja mieti tai tutki millaista tyypillisten tehtävien suorittaminen gridiä käyttäen olisi. Vaikka grid tuskin huonontaa minkään sovelluksen käytettävyyttä, saattaisi suurempia parannuksia saada aikaan jossain muualla samalla vaivalla.

Poikkeuksellinen testi

2005-07-03T16:10:00.000+03:00

Re: Earth Day Footprint Quiz.

Kaikki verkkotestit eivät näköjään olekaan tyhjänpäiväisiä ajantuhlaajia. Lisäksi tähän testiin liittyy tuloksia selittävä FAQ, josta voi lukea esimerkiksi arvion tulosten luotettavuudesta ja merkityksestä.

RSS on vapaata riistaa?

2005-06-06T14:56:00.000+03:00

Re: RSS Ripoff Merchants ja RSS Ripoff Merchants: SuperFeedSystem Responds.

Keskustelu RSS-syötteiden erilaisten käyttötapojen hyväksyttävyydestä on aluillaan. Jotkut yritykset ovat alkaneet tarjota tuotteita, joiden markkinointimateriaali hehkuttaa sivuston hakukonesijoituksen ja kävijämäärän parantamista sijoittamalla sivustolle RSS-syötteistä napattuja artikkeleja.

Mielestäni tämä on epäeettistä, mutta minunkin on vaikea muotoilla vastausta kysymykseen "miksi". On olemassa toisia sivustoja, joiden ainoa tehtävä on kerätä artikkeleja ja otsikoita toisilta sivustoilta, antaa mahdollisuus seurata ja lukea useampaa sivustoa yhdestä paikasta, ja tämä toiminta on yksi RSS:n päätavoitteista.

Eroa tuskin voi hakea tekniikasta, vaan esitystavasta ja tarkoituksesta. Nämä "hyvät" sivustot kertovat suoraan keräävänsä kaiken materiaalinsa toisilta sivustoilta ja olevansa ainoastaan liittymiä, kun taas "huonot" sivustot pyrkivät sulauttamaan toisilta sivustoilta tulevan materiaalin ja antamaan kuvan itsestään alkuperäisenä tuottajana.

Hieman samaan tapaan sitaatti ja plagiarismi ovat pohjimmiltaan tekstin kopiointia, mutta kuitenkin täysin eri asioita.

Edelleen eduista ja haitoista

2005-06-06T14:43:00.000+03:00

Re: The Dark Side of Design Thinking ja Beyond the pixels: consider the entire experience.

En ollut ainoa, joka piti aiemmin mainitsemani artikkelin erästä kommenttia hieman epämiellyttävänä. Siispä kommentti on nyt saanut tarkennuksen.

Nähtävästi siis "That is the critical point: we need to begin controlling the environments that our work is being experienced in." tarkoitti, että ihmisten ei pitäisi jakaa itseään ohjelmien ja laitteiden suunnittelijoihin, vaan mikäli paras kokemus sitä edellyttää, suunnitella myös laitteet.

En nyt tiedä tekikö tämä tarkennut asiasta yhtään helpommin nieltävää, sillä tuo paha sana control on tuolla edelleen. Viihdeteollisuudessa tuo toimii, heidän tuotteensahan on lopulta audiovisuaalinen kokemus. On esimerkiksi ymmärrettävää, että monet pelit tulevat ilmestymään vain yhdelle konsolille, sillä yhteensopivuus tuottaa usein kompromisseja. Päättely menee näin: voisimme tuottaa jotain keskinkertaista monelle tai jotain erinomaista harvalle, ja koska keskikertaista on jo olemassa, on parempi tehdä jotain erinomaista.

Sen sijaan vaikkapa kirjakaupan tai linja-autofirman päätuote ei ole kokemus, vaan kirjan toimittaminen minulle ja minun toimittaminen jonnekin muualle. Kokemukseni muodostuu lähinnä tästä päätuotteesta, ja tätä tukevien palveluiden tehtävä on vakuuttaa minut tuotteen olevan laadukas ja sen jälkeen auttaa minut pääsemään käsiksi tuotteeseen.

Ohjelmoinnissa tunnetaan sellainen sääntö kuin ennenaikainen optimointi on kaiken pahan alku ja juuri. Tämä tarkoittaa, että ilman mittauksia tai järjestelmän toiminnan ymmärtämistä kulutetaan aika ja energia helposti väärän kohdan parantamiseen.

Web-suunnittelussa näyttää hyvin tavalliselta aivan sama virhe, väärästä kohdasta optimointi. Vaikkapa linja-autofirman tapauksessa kokemuksen kannalta on varmaankin paljon parempi, että aikataulut ovat saatavilla mistä ja milloin tahansa, kuin se että ovatko aikataulut esitetty täsmälleen siten kuin ajateltua. Kun tarkoituksena on jakaa tietoa, hyvin nopeasti saavutetaan piste, jossa esitysasun parantaminen ei enää tuo lisäarvoa.

Suhtaudu varauksella

2005-05-26T23:53:00.000+03:00

En yleensä omista postausta vain yhdelle linkille ilman mitään aiheeseen liittyvää kommenttia. Seuraava tuloillaan olevia konsoleita käsittelevä artikkeli on kyllä sen arvoinen:

Smoke, mirrors and the next generation

Lyhyesti siis, suuri osa kaikesta Xbox 360:sta, PlayStation 3:sta ja mahdollisesti myös Nintendo Revolutionista kuulemastasi ei tule toteutumaan. Historialla kun on taipumus toistaa itseään.

Joitain muistiinpanoja ajastani Mac-käyttäjänä

2005-05-24T19:40:00.000+03:00

PowerBook palasi huollosta pari viikkoa sitten. Kävin tänään noutamassa Kuopiosta Mac OS X 10.4 "Tiger" -päivityksen ja otan lähipäivinä koneen uudelleen päivittäiseen käyttöön. En kommentoi nyt vielä päivitystä, sillä en ole ehtinyt testaamaan sitä paljoa. Sen sijaan listaan muutaman viime vuoden aikana oppimani asian.

Kohta 1. Vaikka kaikki nykyiset Mac-mallit ovat erinomaisia tietokoneita, ovat jotkin niistä erinomaisempia kuin toiset. Elleivät tarpeet muuta sanele, suosittelisin valitsemaan kannettavan tästä joukosta: PowerBook 15", iBook 14" ja iBook 12". Omien kokemusteni ja kuulemani perusteella PowerBook 12" ja 17" eivät ole samalle asteelle viimeisteltyjä. Pöytäkoneisiin en ole perehtynyt tarkemmin.

Kohta 2. Mikäli vaihtoehtoina ovat nopeampi prosessori ja enemmän muistia, kannattaa valita muisti. Muisti kannattaa todennäköisesti tilata jostain muualta kuin Apple Storesta ja asentaa itse.

Kohta 3. Opiskelijoiden kannattaa hyödyntää opiskelija-alennukset. Vastoin yleistä luuloa, myös muillekin kuin Apple Developer Connectionin opiskelijajäsenille löytyy tuntuvia alennuksia niin laitteista ja ohjelmistoista. Saatavilla esimerkiksi 10.4-päivitys hintaan 89 euroa ja Final Cut Studio hintaan 629 euroa. Kun vain Adobe antaisi samanlaisia alennuksia...

Mitähän muuta... Optimaalinen hiiri sisältää yhden painikkeen ja vieritysrullan. Muu on lopulta turhaa. Vastoin yleistä luuloa, Macin käyttäminen ei välttämättä johda iPodin ostamiseen. Kokonaisuutena voisin sanoa, että olen varsin tyytyväinen asiakas. Kannatti vaihtaa.

Otsakkeiden lyhyt oppimäärä

2005-05-22T21:29:00.000+03:00

Jokainen meistä on varmasti kuullut peruspiirteet siitä, miten HTTP-yhteys toimii. Selain tekee palvelimelle kyselyn (request), jonka perusteella palvelin tuottaa vastauksen (response). Kysely on esimerkiksi "anna minulle polussa /tuotteet/index.html sijaitseva resurssi" ja vastaus useimmiten "tässäpä tämä". Eli teknisemmin, GET /tuotteet/index.html HTTP/1.1 ja HTTP/1.1 200 OK .

Vähemmän tunnettua on, että niin kyselyn kuin vastauksen mukana seuraa koko joukko otsakkeita (header). Kyselyn otsakkeet kertovat erityisesti selaimesta ja sen tukemista tiedostomuodoista. Vastauksen otsakkeet puolestaan kertovan minkä muotoinen tiedosto lopulta palautettiin ja miten sitä tulisi käsitellä.

Ennen jatkamista on hyvä hankkia sopivat työkalut. Helpoimmalla pääsee käyttämällä Webissä sijaitsevaa kyselyntekijää, esimerkiksi tätä Rex Swainin tarjoamaa. Mozilla-pohjaisten selainten käyttäjät voivat myös ladata erittäin hyödyllisen LiveHTTPHeaders-laajennoksen, joka näyttää otsakkeet miltä tahansa sivulta, myös jälkikäteen. Melkein pakollinen väline Web-sovellusten kehittäjille, sanoisin.

Tämä juttu keskittyy enemmän vastauksen otsakkeisiin. Esimerkiksi Tampereen yliopiston etusivun eli http://www.uta.fi/ mukana seuraa tällainen rimpsu:

HTTP/1.1 200 OK Date: Sat, 21 May 2005 18:38:17 GMT Server: Apache/1.3.33 (Unix) Last-Modified: Fri, 20 May 2005 11:51:10 GMT ETag: "479a0-1578-428dcf2e" Accept-Ranges: bytes Content-Length: 5496 Connection: close Content-Type: text/html; charset=iso-8859-1

Ensimmäinen rivi ei oikeastaan ole otsake, vaan tilarivi (status line) ja se jätetään myös tässä tarkastelun ulkopuolelle. Seuraavat merkitykseltään selvät otsakkeet käydään myös läpi nopeasti:

Date (palvelimen kellon aika lähetyshetkellä)
Server (palvelinohjelmistoa kuvaava määrämuotoinen rivi)
Accept-Ranges (ilmoitus siitä, että palvelin osaa pyydettäessä toimittaa tietyn osan resurssista)
Content-Length (vastauksen sisältöosan pituus tavuina)
Connection (close kertoo, että palvelin aikoo sulkea yhteyden vastauksen jälkeen, keep-alive tarkoittaisi palvelimen olevan valmis vastaanottamaan toisen kyselyn samalla yhteyskerralla)

Ensimmäinen erityisen mielenkiintoinen otsake on Content-Type. Otsakkeessa kerrotaan, minkä tyyppinen vastauksen sisältöosa on. Tässä tapauksessa palvelin kertoo palautetun tiedoston olevan tyypiltään text/html eli HTML-tiedosto. Se olisi voinut myös olla vaikkapa image/png eli PNG-muotoinen kuva. Esimerkkivastauksessa palvelin tarkensi vielä tyyppiä ja kertoi tiedoston merkkikoodauksen olevan ISO Latin 1.

Selaimen tulisi tunnistaa vastauksen tiedostotyyppi kokonaan Content-Type -otsakkeen perusteella, eikä esimerkiksi yrittää arvailla tiedostopäätettä kyselystä. HTTP:n näkökulmasta index.html on ainoastaan osa resurssin sijaintia (index piste html) eikä kerro mitään sen tyypistä. Luonnollisesti Internet Explorer toimi kauan väärin tässä asiassa, kunnes jokin Service Pack muutti tilanteen ja aiheutti harmia asiasta tietämättömille ylläpitäjille. Olisi ehkä kannattanut korjata palvelimen säädöt siinä vaiheessa kun Mozilla-käyttäjät valittivat asiasta.

Toisia tärkeitä tapauksia ovat Last-Modified, ETag ja esimerkistä puuttuva Cache-Control. Näiden käytännön vaikutus on välimuistien ja välityspalvelinten toiminnan sääteleminen.

Last-Modified kertoo, milloin resurssia muutettiin edellisen kerran. Kun selain tietää tämän, se voi seuraavan kerran tehdä ehdollisen kyselyn (conditional request), esimerkiksi "anna minulle resurssi jos se on muuttunut edellisen kyselyn jälkeen". Jos resurssi ei ole muuttunut, tulee paluupostissa tieto asiasta ja selain pystyy käyttämään välimuistista löytyvää kappaletta resurssista.

ETag sisältää entity tagin eli vastauksen sisältämää resurssia kuvaavan tunnisteen. Kun resurssi muuttuu, tulee myös sen entity tagin muuttua samalla. Selain pystyy tekemään ehdollisen kyselyn myös entity tagin pohjalta. Syvästi kiinnostuneiden kannattanee vilkaista liittyvää kohtaa RFC:stä, muiden kannattaa puolestaan unohtaa, että mainitsin koko entity tagit.

Cache-Control sisältää erityisohjeita siitä, saako vastauksen mukana saapuneen resurssin tallentaa välimuistiin, ja jos saa, niin millä ehdoilla. Jos otsaketta ei palauteta, käytetään oletuksia. Otsakkeen arvoista esimerkiksi public kertoisi, että resurssin voi tallentaa oletuksia laajemmin, private estää tallentamiseen jaettuihin välimuisteihin. Tiukin määritys on no-store, joka kieltää kaiken tallentamisen.

Palvelin pystyisi kertomaan myös esimerkiksi palautetun resurssin kielen (Content-Language), vanhenemishetken (Expires) ja minkä kyselyn otsakkeiden muuttuminen muuttaa palautettua resurssia (Vary). Muut otsakkeet ja linkit liittyviin HTTP/1.1-määrityksen kohtiin löytyvät helposti Jukka Korpelan kokoamasta listasta.

Mutta mitä hyötyä tästä tiedosta sitten on? Miksi sovelluksen kehittäjän tulisi välittää asiasta? No, oikeiden otsakkeiden palautaminen voi parantaa Web-sovelluksen käytettävyyttä, turvallisuutta ja nopeutta. Kuvien ja JavaScript-tiedostojen mukana kannattaa palauttaa tieto siitä, että ne saa tallentaa välimuistiin ja pitkäksi aikaa vieläpä. Tietylle käyttäjälle henkilökohtaisten sivujen mukaan voi liittää tietojen yksityisyysasteesta riippuen sopivat otsakkeet, esimerkiksi sähköpostia tuskin kannattaa koskaan jättää välimuistiin lojumaan. Merkkikoodaus kannattaa kertoa otsakkeissa, eikä vasta meta-elementissä, ettei selaimen tarvitse arvailla mitään. Content-Disposition -otsakkeella pystyy ilmoittamaan selaimelle, että resurssi tulisi tallentaa eikä näyttää.

(Kyselyn otsakkeiden perusteella voi myös esimerkiksi valita palautettavan resurssin kielen käyttäjän selaimen asetusten perusteella ja resurssin tyypin selaimen tukemien tyyppien perusteella. Tämä on kuitenkin laajempi aihe, jossa on omat sudenkuoppansa, ja se saa siis jäädä tältä kertaa väliin.)

PHP-kehittäjät voivat käyttää header-funktiota sivun mukana lähetettävien otsakkeiden säätämiseen. Otsakkeet tulee määrätä ennen kuin mitään sivun sisältöä tulostetaan.

RIA Toolkit, VB ja IWAS: hyviä ideoita, mutta eivät ehkä tarpeeksi hyviä

2005-05-21T16:31:00.000+03:00

Re: Helmi jouduttaa surffausta.

Vaikka en olekaan erityisen innostunut Ajax-teknologiasta, tai tarkemmin sanoen en usko sen olevan sellainen mullistava ja käänteentekevä voima kuin luvattua, on sillä kuitenkin paikkansa. Ja näissä paikoissa ei välttämättä kannata lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä, vaan ottaa pohjalle jokin kirjasto. Yksi uusi tulokas on on Helmi Technologies -yrityksen Rich Internet Application Toolkit eli RIA Toolkit.

Mikäli ymmärrän oikein, kirjaston pohjana oleva Virtual Browser eli VB on "selain selaimen sisällä", JavaScriptillä luotu standardien mukainen pseudoselain. Tämä selain suorittaa ohjelmoijan kirjoittaman koodin, ohittaen selainyhteensopivuusongelmat. Päälle rakentuu Intelligent Web Application Structure eli IWAS, joka vastaa liikenteestä selaimen ja palvelimen välillä.

Mielestäni Virtual Browser on varsin hieno idea. Näin selainten erilaisuudet tulevat paremmin hallintaan, mutta toisin kuin aiemmissa tätä yrittäneissä kirjastoissa, ei uutta kolmannen osapuolen rajapintaa tarvitse opetella. Virtual Browserin rajapinta kun on ainakin yrityksen väitteiden mukaan täysin W3C:n standardien mukainen.

Ongelmana näkisin avoimuuden puutteen. Koska RIA Toolbox on puhtaasti kaupallinen tuote eikä ehtinyt pelinavaajaksi, on avoimen lähdekoodin tuotteilla jonkinasteinen etulyöntiasema osaajien, näyttöjen ja esimerkkikoodin suhteen. Helmi Technologiesin näkyvin demonstraatio on tällä hetkellä heidän omansa ja Visualway Designin sivustot. Mikä sopii Web-sovelluksiin ei välttämättä sovi Web-sivuille, eikä esimerkiksi Helmi Technologiesin sivuston Technology-sivulle voi linkittää suoraan. Jos lataa 4,9 megatavun PDF-esityksen, löytää yhden näkyvillä olevan demon sovelluksesta, eli PSOAS:in kohdekartan, joka on turhan jähmeä vaikkapa tähän verrattuna.

Avointa samantyyppistä ratkaisua etsivien kannattaa tutustua erityisesti Dojo Toolkit -projektiin ja SAJAX:iin (Simple Ajax Toolkit). Kaupallisena kilpailijana löytyy esimerkiksi Backbase.

Muokkaus 21.5.: Alkuperäisestä otsikosta tuli mielestäni hieman asiastani ohi menevä, eli RIA Toolkit, VB ja IWAS: hyviä ideoita, mutta ehkä jo myöhässä? ja vaihdoin sitä.

Ehkä selaimella kuitenkin on etuja

2005-05-20T19:58:00.000+03:00

Re: Completely Rethinking the Web, erityisesti osio Desktop applications must replace Web applications.

Väite on seuraava: Web-sovelluksilla on puolellaan vain yksi etu, eli mahdollisuus käyttää niitä lähes miltä tahansa Internetiin liitetyltä koneelta, ilman minkäänlaista asennusta. Sen sijaan työpöytäohjelmilla on paljon etuja, kuten mahdollisuudet näyttää tietoa tehokkaammin, nopeammin ja tiheämmin, tehokkaammat vuorovaikutusmallit ja hienompi ulkoasu.

Tästä syystä Webin seuraaja tulee perustumaan tiedon ja vuorovaikutuksen erottamiseen. Esimerkiksi verkkokauppa toimii siten, että kauppias julkaisee tiedot saatavilla olevista tuotteista standardilla tavalla. Asiakas tutkii tuotteita ja tekee tilauksen hänelle parhaiten sopivalla verkkokauppaohjelmalla.

So far so good. Seuraava askel ketjussa herättää epäilyksiä. Syy vuorovaikutuksen erottamiseen on kokemuksen parantaminen ympäristöä kontrolloimalla. Eli verkkokauppaohjelma voi tarjota täydellisen kokemuksen, koska kaikki kokemuksen osat ovat ennalta määrättyjä, eikä selainta ole asioita sotkemassa. "That is the critical point: we need to begin controlling the environments that our work is being experienced in." (Lainaus artikkelin kirjoittajan kommentista.)

Hetkinen. Ymmärrän kyllä, että käyttöliittymien suunnitteluun kuuluu paljon luovuutta. Mutta jotenkin ajatus siistä, että käyttöliittymäsuunnittelijan työ pitäisi kokea tietyssä ympäristössä? Minun ajatusmaailmassani käyttöliittymällä ei ole vähääkään itseisarvoa. Käyttöliittymän tarkoituksena on olla hyödyllinen ihmisille tai organisaatioille. Se on käyttöesine, ei taidetta. Kokemus syntyy hyödyllisyyden sivutuotteena. Epäoptimaalinen kokemus on parempi, kuin ei kokemusta ollenkaan. EOR, End of Rant.

Artikkeli myös unohtaa, että Web-sovelluksen heikot mahdollisuudet "irtautua" selaimesta ovat samalla myös siunaus. Web-sovellus voi pakottaa hyvin vähän asioita, hallita käyttöympäristöä vain heikosti. Siispä sovelluksen käyttäminen ei edellytä erityisempää luottamusta sovelluksen julkaisijaa kohtaan. Jos sovellus alkaa kukkoilemaan, riittää selainikkunan sulkeminen ja pysyminen poissa sivustolta.

Samoin Webissä eri sovellusten ja sivustojen välillä liikkuminen tapahtuu yhtenäisen mallin kautta. Selain tarjoaa palveluja, joita sovelluksen kehittäjä ei välttämättä ole tullut ajatelleeksikaan. Milloin oikein saan välilehdet iTunesiin? Niinä harvoina kertoina kun olen iTunes Music Storea (iTMS) selannut, olen toivonut että voisin avata kappaleiden "sivuja" taustalle samoin kuin verkkokaupassa tuotesivuja. Olisiko välilehdillä tai vastaavalla ratkaisulla varustetulla musiikkikauppasovelluksella tarpeeksi kysyntää?

Web-selain on user agent eli käyttäjän edustaja, eikä tätä voi Web-sovelluksen kehittäjä muuttaa. Onneksi.

On myös kyseenalaista, voidaanko lopulta yhtä oikeaa sovellusta verkkokauppojen koluamiseen. Kun kaikki verkkokaupat tarjoavat sovellusliittymän, miten yksittäinen verkkokauppa voi erottua joukosta? Tarjoamalla oman sovelluksensa, tietenkin! Ja näin koneellani tulee olemaan asiakasohjelmat niin Amazon.co.uk:hon, Bookplus.fi:hin kuin Suomalaiseen kirjakauppaan, sillä jokainen tarjoaa hieman erilaisia extroja kuin toiset. Ja sinne se yhtenäisyys ja paras mahdollinen kokemus sitten hävisikin.

Ei siten, että Web varsinkin nykyisessä muodossaan olisi mielestäni ideaali tapa tehdä ostoksia verkossa. Ei siten, että näkemykseni tietokoneista olisi kylmä utilitarismi, kokemuksen kautta ajattelu on minulle tuttua. Mielestäni kuitenkin kuulostaa aikamoiselta non sequiturilta, että koska tietokoneen työpöytä on tiukemmin sovelluskehittäjän ohjaksissa, on se Webiä parempi ympäristö ottamaan ihmisyksilö huomioon.

Omituinen ongelma

2005-05-07T16:22:00.000+03:00

Jostain syystä en pysty enää täydentämään edellistä postausta, joten laitetaan uudet linkit sitten tänne:

Poor Web Applications and Pre-fetch Security Issues, I'm sorry, I can't kiss it and make it better ja Only the paranoid survive.

Lisäys 7.5.: Vielä yksi, URIs, Addressability, and the use of HTTP GET and POST.

Googlen turbovaihteen ongelmat

2005-05-06T20:24:00.000+03:00

Re: Google Web Accelerator: Hey, not so fast - an alert for web app designers.

Näyttää siltä, että Google Web Accelerator (lyhyesti GWA) aiheuttaa paljonkin harmaita hiuksia. Kyseessähän on ohjelma, joka yhtenä ominaisuutenaan lataa sivuja palvelimelta ennakkoon (engl. prefetch), valmiiksi välimuistiin napautusta odottamaan.

Hieman vastaava ominaisuus on löytyvät Mozilla-selaimista jo jonkin aikaa, mutta Mozillan ja Googlen toteutuksilla on yksi huomattava ero. Siinä missä Mozillat noutavat ennakkoon ainoastaan link-elementeillä erikseen osoitetut sivut, hakee GWA myös a-elementeillä viitattuja sivuja.

Tämä tietää pahaa erityisesti, mikäli sivustolla toteutetaan toimintoja GET-metodia käyttävien kyselyiden yhteydessä. Esimerkiksi jos jotain poistetaan napauttamalla linkkiä, ilman erillistä POST-metodia käyttävää lomaketta sisältävää vahvistussivua, saattaa GWA poistaa sen vahingossa. Tällainen käytänne ei ole HTTP/1.1 -standardin hengen mukainen, mutta varsin tavallinen nykyisinkin. Vähemmän tuhoisia vaikutuksia esiintyy esimerkiksi foorumeilla, joissa ennakkoon lataaminen saattaa merkata viestejä luetuksi vaikka kävijä ei olekaan niitä nähnyt.

Kaikki TLS- tai SSL-yhteyttä käyttävät sivut ovat ulkona niin GWA:sta kuin Mozillan ennakkoon lataamisesta. Palvelimen ylläpitäjä voi kieltää ennakkoon lataamisen palauttamalla koodin 403 mikäli kysely sisältää otsakkeen X-moz: prefetch . Mikäli tämän tekee koko sivustolleen, estyy tosin samalla myös tarkoituksella merkittyjen ennakkoon latausten toiminta. On kai myös mahdollista estää kyselyt IP-osoitteiden perusteella, sillä GWA hakee sivut Googlen palvelinten kautta. Linkit voi laittaa viemään vahvistussivulle oletuksena ja ohittamaan sivun, mikäli onclick-käsittelijä suoritetaan.

Ei ole vielä selvinnyt, miten Cache-Control -otsakkeet vaikuttavat GWA:n toimintaan. Luulisi, että mikäli sivu on private ja no-store, ei sillä olevia linkkejä kannata lähteä lataamaan. On myös epäselvää, annetaanko GWA-betan olla saatavilla nykyisessä versiossaan sen aiheuttamien ongelmien takia. Saattaa olla, että beta vedetään pois saatavilta ja tuodaan takaisin pienen virittelyn jälkeen.

Lisäys 7.5.: Nähtävästi GWA aiheuttaa tietoturvaongelmia, mikäli istunnot on sidottu IP-osoitteisiin eikä evästeisiin. Mielestäni tässä asiassa kuitenkin saavat sivustojen ja sovellusten kehittäjät syyttää itseään. Julkisessa Internetissä IP-osoitteisiin perustuvat istunnot eivät ole olleet järkeviä kymmeneen vuoteen. Erilaiset näkymättömät välityspalvelimet ovat aiheuttaneet vastaavia ongelmia jo kauan, tosin pienemmässä mittakaavassa. Intranetit ovat sitten eri asia, mutta niihin ei toisaalta GWA:llakaan ole pääsyä.

Hyvää vappua

2005-05-01T22:09:00.000+03:00

Äh. Vielä on paljon opittavaa. Lasista katoaa pyöreys ja tausta näyttää jotenkin ikävältä. Lasista puuttuu myös täyte, sillä mitä sitä nyt hyvää simaa seisottamaan.

Ensimmäinen ja viimeinen

2005-04-29T21:39:00.000+03:00

Alkamassa on toinen viikko ilman PowerBookia. Koneen palaamista odotellessa on aikaa tutustua siihen, kuinka nimellä Scanbox Entertainment kulkeva DVD-talo aliarvioi asiakkaitaan.

Yllätyin tänään melkoisesti, kun eräästä Suonenjoen taajaman liepeillä sijaitsevasta pikkukaupasta löytyi DVD-hylly. Vielä enemmän yllätti, että tämä hylly sisälsi myös yhden katsomisen arvoiselta vaikuttavan elokuvan, nimittäin Sky Captain and the World of Tomorrow.

Kun laitoin levyn soittimeen, huomasin jotain hälyttävää: vaikka soittimen valikon mukaan tekstitys on kytketty pois päältä, ei se osoita mitään ruudulta häipymisen merkkejä! Ehkä tein jonkin virheen? Levy tietokoneeseen ja uusi kokeilu. Ei muutosta. Tutkin levyn takakantta tarkemmin ja huomaan, että erään merkitsevän tähden. Kiva. Tekstitystä ei voi kytkeä pois.

Seuraa kahden tunnin pituinen jakso, kun yritän katsoa elokuvan Windows-koneella, ilman tekstejä ja ilman nykimistä. Itsestäänselvä ensimmäinen yritys, eli VideoLAN Client kun osasi kyllä näyttää levyn ilman tekstejä mutta ääni nyki aina silloin tällöin. Lopulta onnistuin, kun avasin levyltä oikean tiedoston Media Player Classiciin.

Ensimmäinen kerta kun näen tällaista, tyypillisestihän DVD tarjoaa parikymmentä tekstitysvaihtoehtoa ja puolenkymmentä ääniraitaa. Ja kun muistaa, miten aikanaan DVD:eitä mainostettiin katselukokemuksen monipuolisuudella, ei voi kun ihmetellä mitä järkeä tässä nyt on. Taiteilijan moraalisia oikeuksia ei rikota, sillä juurihan haluaisin elokuvan lähemmäs alkuperäistä asuaan. Lisäksi kaikki haluamani sisältö on jo ostamallani levyllä. Selitystä pitää varmaankin siis hakea yrityksestä rajoittaa levyn myynti pohjoismaihin, sillä pohjoismaiset kielet löytyvät tekstityksen vaihtoehtoina.

Tämänpäiväisellä on kolme seurausta:
1. Sky Captain jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi ostamakseni Scanbox-julkaisuksi
2. Soitan maanantaina Scanboxiin ja ilmaisen asiallisesti tyytymättömyyteni
3. Olen entistä iloisempi siitä, että olen EFFI:n jäsen

Mikähän on vuorossa seuraavaksi? Kiinteäksi osaksi kuvaa "poltetut" tekstit, eli henkinen paluu VHS-aikakaudelle? Vai pitääkö teksteistä, tai niiden poistamisesta, ehkä maksaa erikseen?

Surrin surrin surrin

2005-04-19T22:58:00.000+03:00

PowerBookin kiintolevy päättikin yllättäen ryhtyä työtaisteluun. Tiedonsiirto hidastui aluksi murto-osaan normaalista partakonetta muistuttavan surinan saattelemana. Sen jälkeen kaikki työ lakkasi varsin ikävän hankaavan äänen myötä. Tässä vaiheessa työnantajapuoli päätti sulkea neuvotteluyhteyden kokonaan pitkällä virtanapin painalluksella.

Onni onnettomuudessa on, että meneillään on vasta kahdestoista kuukausi koneen hankkimisen jälkeen, eli takuuseen menee. Samoin mitään korvaamatonta ei tullut menetettyä, sillä tapanani on ollut ottaa varmuuskopiot tärkeimmiksi katsomistani tiedoista. Sähköposti on siis tallessa, kuten myös salasanat, 20% valokuvista ja erinäiset harjoitustyöt. Musiikin voin ripata CD:iltä uudestaan.

Mutta juuri nyt ei voi kuin odotella ja toivoa nopeaa ratkaisua.

GET/POST -symmetria ja hierarkiset URL:ät

2005-04-18T18:29:00.000+03:00

Eräs web-sovellusten peruspiirteistä on, että monella GET-metodia käyttävällä kyselyllä on POST-metodia käyttävä vastineensa. Kun tämän symmetrian tiedostaa, voi sitä alkaa hyödyntää omassa kehitystyössään.

Perinteisen web-sovelluksen, millä tässä yhteydessä tarkoitetaan Ajaxiin perustumatonta sovellusta, tulisi toimia seuraavasti:

URL tunnistaa tietyn kohteen, esimerkiksi verkkosivun, viestin keskustelussa tai postauksen blogissa. Selain hakee tämän kohteen käyttäjän nähtäväksi GET-metodia käyttävillä kyselyillä. Selain lähettää tätä kohdetta koskevat muutokset POST-metodia käyttävillä kyselyillä.

Sekä GET- että POST-kyselyn yhteydessä pitää tehdä samankaltaisia asioita. Yksi näistä on pääsyntarkistus, toinen takaisin palaavan sivun muodostaminen (ellei takaisin sitten palauteta uudelleenohjausta).

Tästä syystä osoittautuu todennäköisesti hyödylliseksi, että GET- ja POST-kyselyillä on suurelta osin yhteinen koodipolku. En pari vuotta sitten ymmärtänyt tätä kunnolla ja siksi eräässä järjestelmässä GET- ja POST-kyselyiden käsittely tapahtuu eri koodipoluilla ja siksi koodia toistetaan usein turhan paljon.

Toinen hyvä käytäntö on, että URL:t muodostavat hierarkian. Esimerkiksi osoitteen polkuosa siis menisi näin:

/forums/
/forums/42/
/forums/42/24/
/forums/42/24/edit

Näitä olisikin erittäin järkevä käsitellä myös koodissa hierarkiana, eli vaikkapa pääsyntarkistuksen tapauksessa aluksi tutkitaan, onko pääsyoikeutta keskustelualueille. Seuraavaksi katsotaan, löytyykö oikeus alueelle 42 ja sitten viestiin 24 ja lopuksi mietitään, onko käyttäjällä oikeutta viestin 24 muokkaamiseen. Koodipolku kulkee siis alaspäin kohti muokkaamista, eikä hyppää suoraan muokkaamiseen, josta pitää muistaa tehdä muut tarkistukset. Tässäkin tein aikanaan virheen.

Oma lukunsa sitten on, miten nämä käytänteet sitten kussakin ohjelmointikielessä toteuttaa siististi ja hyvää ohjelmointitapaa noudattaen.

Huono vitsi

2005-04-15T21:10:00.000+03:00

Tunnetko vitsin, jossa sumuun eksynyt kuumailmapalloilija pysähtyy kysymään neuvoa pilvenpiirtäjän asukilta: "Voitko kertoa missä minä olen?" Vastaushan tähän on: "Tietysti, olet kuumailmapallon korissa." Tänään kohtasin vastaavan tilanteen, jossa tietoa kyllä löytyi, mutta ei valitettavasti sitä hyödyllistä tietoa.

Visa-kortti voidaan myöntää 20 vuotta täyttäneelle henkilölle, jolla ei ole luottohäiriöitä, joka on hoitanut raha-asiansa moitteetta ja jolla on säännöliset tulot. Tämä sama asia toistetaan myös Osuuspankin OP-Visa -sivuilla.

Vasta tehtyäni hakemuksen saankin sitten tietää, että OP-Visa -yhdistelmäkorttia ei suositella alle 23-vuotiaille, eikä sitä siis myönnetä tuon rajan alittaville kuin poikkeustapauksissa. Opiskelija-Visa ei myöskään tule kysymykseen, sillä opintoviikot ovat vasta jossain kolmenkymmenen tienoilla ja pitäisi olla 60.

Kiitos vain. Ei siten, että Visa olisi tarpeellinen samassa mielessä kuin esimerkiksi verkkopankkipalvelut. Mutta esimerkiksi ADC-opiskelijajäsenyys ja Xbox Live jäävät siis hankkimatta. Ärsyttää lähinnä se, että kulutin toista tuntia verkossa yrittäen selvittää etukäteen, onko minun mahdollista saada kortti vai ei. Jos huonot mahdollisuuteni olisi kerrottu jo etukäteen, olisin unohtanut koko asian saman tien.

Ehkä ratkaisu on Sammon asiakkaaksi siirtyminen. Heidän myöntämäänsä Visa Electron -korttia voi käyttää ostosten maksuun Electronia tukevissa verkkokaupoissa myös vaikka kauppias ei tukisikaan Verified by Visa -varmennusta. ADC-jäsenyyteen tuo ei kelpaa, mutta kuulemani perusteella Xbox Liveen kyllä, samoin myös jo aika moneen ulkomaiseen verkkokauppaan.

Kollektiivinen jokin

2005-04-14T01:34:00.000+03:00

Re: (Warning 56k) Alt text is not displayed as a tooltip over <img> (image).

Mozilla-projektin bugitietokannan seuraaminen paljastaa usein mielenkiintoisia keskusteluja. Tai mielenkiintoisia ainakin samassa merkityksessä kuin ketjukolarikin on mielenkiintoinen. Tätä merkintää alt-attribuutista puuttumisesta työkaluvihjeenä on kyllä vaikea ylittää.

Viihteen lisäksi bugitietokannan seuraaminen tuo selväksi yhden asian: sosiaalinen sopimus (kansalaissopimusta arkipäiväisemmässä merkityksessä) on todella hyödyllinen ajattelun apuväline. Toisin sanoen, henkilöryhmien A ja B välillä voi olla muitakin suhteita kuin se että A palvelee B:tä tai päinvastoin. Väitteet "kehittäjät palvelevat käyttäjiä" ja "käyttäjät palvelevat kehittäjiä" ovat kumpikin epätosia. Siitä kiitos.

Ajaxin ja Flashin suhteesta

2005-04-12T00:52:00.000+03:00

Re: JavaScript is not the devil's plaything, This is not another XMLHttpRequest article ja Drawing a line in the sand: No more IE 5.x support in Basecamp and our future products.

Rakennetaanko tulevaisuuden web-sovellukset JavaScriptistä, jonka seassa on vähän HTML:ää tai XML:ää, eikä toisin päin? Johtuuko tämä palvelimen kanssa suoraan kommunikoivia JavaScript-sovelluksia käsittelevien artikkelien tulva uudesta hienosta nimestä ja uutuuksien seuraamisesta, vai onko nyt vain hyvä tilaisuus kirjoittaa jo kauemmin mieltä vaivanneesta asiasta?

En tiedä, jään seuraamaan vielä tilannetta. Toivoisin vain, että joku artikkeli vihdoin vastaisi yhteen pitkään minua mietityttäneeseen asiaan. Lähes jokainen JavaScriptiä tukeva selain tukee myös Flashia. Miksi siis Flashia edellyttävillä sovelluksilla (saati sitten sivustoilla) on edelleen huono maine, mutta JavaScriptin edellyttäminen on askel kohti parempaa tulevaisuutta?

Ei minulla periaatteessa ole mitään nyt visioitua uutta uljasta maailmaa vastaan. Oikeastaan olisi aika mukava lähteä liikkeelle suunnittelutyöhön siitä oletuksesta, että JavaScriptiä saa käyttää kaikkeen missä se tuntuu hyödylliseltä. Haluaisin kuitenkin tietää, miten tämä visio eroaa eilisen toteutumattomasta visiosta.

Lisäys 13.4.: Lisätty pitkähköä, puolivalmista pohdintaa kommentteihin. Kannattaa myös lukea myös ensimmäiset kommentit.

Kaksi huomiota

2005-03-28T23:30:00.000+03:00

1. Mikäli olet löytänyt maailmasta jonkin huutavan epäkohdan, älä julkaise asiaa sähköpostissa kiertokirjeenä. Laita mielummin juttu blogiisi ja mikäli se tuntuu tarpeelliselta, laita jutun osoite kiertämään kavereille. Linkki on parempi, koska kiertokirjeestä karisee enemmin tai myöhemmin (todennäköisesti ennemmin) kaikki yksityiskohdat, joiden avulla jutun todenperäisyyden voisi varmistaa. Lisäksi mikäli ongelma korjataan tai on tapahtunut virhetulkinta, voi tästä laittaa aikanaan ilmoituksen verkkosivulle.

2. En ole näköjään ole ainoa, joka näkee yhteyksiä Halon ja Kulttuurin välillä. Halon jälkeen kaikkien Kulttuurin koneiden äänet ovat kuulostaneet mielessäni 343 Guilty Sparkilta.

Tuntuu jo turvallisemmalta (no ei)

2005-03-26T23:31:00.000+02:00

Suuressa osassa vanhoja Microsoftin Xbox-konsoleja on pikkuinen ongelma, yksi kymmenestätuhannesta syttyy palamaan. Vanhan konsolin omistajat saavat Microsoftilta ilmaiseksi Xbox Protection Cordin eli Xbox-suojajohdon.

Kun tänään avasin suojajohtoni pakkauksen, odotti aikamoinen yllätys. En nyt jaksa ottaa itse valokuvaa, joten tämä Googlella löytämäni kuva saa kelvata. Välttääkseni esine- ja henkilövahingot tarvitsen siis "virtajohdon", jossa on kaksi nappia (Test ja Reset), yksi ledi ja yksi mekaaninen indikaattori. Lainaus suojajohdon ohjekirjasta:

"Xbox-suojajohdossa on myös kytkimen osoitin, joka näyttää sisäisen kytkennän tilan. Vihreä osoittaa, että Xbox-suojajohto on päällä. Musta osoittaa, että johto ei ole päällä. Älä sekoita kytkimen osoitinta ja merkkivaloa. Tulkitse yllä kuvatut testitulokset pelkästään merkkivalon avulla."

Merkkivalo voi olla sammuksissa, päällä vihreänä, päällä punaisena tai vilkkua vihreän ja punaisen välillä. Lisäksi osana normaalia toimintaa merkkivaloa vilkkuu aluksi pari kertaa. Ohjekirja sisältää pari sivua taulukkoja vilkutusten merkityksistä. Lisäksi kerrotaan, että johdon toiminta tulee testata aina ennen konsolin kytkemistä.

Mikäli olisin pitänyt Xboxiani jatkuvasti virrassa kiinni, en kyllä palaisi tapaan suojajohdon kanssakaan. Mutta kai on jo jonkinlainen saavutus, että johto kaipaa oman manuaalinsa. Kannattaa myös katsoa tämä ainutlaatuinen vuodettu kuva Xbox Nextin takapaneelista.

Miten Pages kestää käytössä?

2005-03-21T11:18:00.000+02:00

Tiivistelmä: Pages ei ole halpiskopio Wordista vaan omanlaisensa tekstinkäsittelyohjelma. Apple on lähtenyt liikkeelle oikealla asenteella, tosin joiltan osin on jääty puolitiehen. Ainakin minulle Pages on jo nyt iWork-paketin 79 euron hinnan arvoinen.

Olen kuluvan kuun aikana työstänyt Pagesilla yhteensä noin 55 sivun edestä dokumentteja kurssien harjoitustöihin. Noin 90 % sivupinta-alasta meni tekstille, loppuun kymmeneen prosenttiin tuli kuvia ja kuvaajia.

Käyttöliittymän sujuvuus jaksaa yhä hämmästyttää. Toisin kuin kaikissa muissa käyttämissäni tekstinkäsittelyohjelmissa, Pagesissa kaikki muotoilu tehdään leijuvista paleteista ja vaikutukset näkyvät välittömästi eikä vasta OK-painikkeen napauttamisen jälkeen. Samoin kuvien kokoa muutettaessa teksti rivittyy uudelleen samaan aikaan, eikä vasta koon päättämisen jälkeen.

Kuvien lisääminen asiakirjaan on ongelmatonta, samoin niiden asettelu haluttuun kohtaan. Wordin kanssa meinasi aina mennä hermot tässä hommassa, kun kuvat eivät koskaan pysyneet siellä missä piti, vaikka ymmärtääkseni tein niistä kelluvia ja kytkin tekstin seuraamisen pois päältä.

Tyylijärjestelmä toimii niinkuin sen voisi olettaakin toimivan. Tuonti Wordista toimii kohtuullisesti, joitakin erikoisempia rakenteita voi joutua säätämään käsin (kuten sisällysluettelo).

HTML-vienti toimii paremmin kuin Wordin vastaava ja yrittää myös hyödyntää CSS:ää asiallisesti. Tuotetun koodin semanttisuus ei kuitenkaan ole niin hyvää kuin sen olettaisi olevan ja koodissa on myös jotain omituisia piirteitä.

Ongelmia aiheuttivat erityisesti pienet, mutta ärsyttävät puutteet toiminnallisuudessa. Taulukon solujen reunaviivaa ei saa yhtä pistettä (typografinen yksikkö) ohuemmaksi. Sen voi poistaa, mutta todella ohueksi sitä ei saa. Kappaletta ei voi käskeä pysymään yhdessä edellisen kappaleen kanssa, ainoastaan seuraavan. Ainoastaan sivulle kiinteään kohtaan sijoitettuja kuvia voi rajata, tekstin mukana liikkuvia kuvia ei.

Pidempiä tekstejä varten olisi automaattinen kuvanumerointi erittäin hyödyllinen. Samoin automaattisesti päivittyvät kuvaviitteet ja otsikkoviitteet olisivat tervetulleita. Yhäkin ihmettelen, miksi yksikään tekstikäsittelyohjelma ei tarjoa kuvan reunassa kiinni pysyviä kuvatekstejä.

Suomalaisena harmittaa suomenkielisen oikoluvun ja tavutuksen puute. Samoin oikeaoppiset englantilaiset lainausmerkit (smart quotes) löytyvät automaattisina, mutta suomalaiset eivät.

Yli 20 sivun asiakirjoja käsiteltäessä ohjelma alkoi välillä hidastella koneellani (PowerBook G4 1.33 GHz 512 Mt). Tällöin swappaamista esiintyi pahasti Safarista Pagesiin ja päinvastoin vaihdettaessa ja jotkut toiminnot olivat nykiviä. Kuvaajien muokkaaminen oli aina hidasta, vaikka asiakirja olisikin muuten tyhjä.

Voisin kuvitella Pagesin sopivan erinomaisesti esimerkiksi koulun lehden ja PK-yrityksen esitteiden tekemiseen. Sen sijaan satasivuisiin ja paljon ristiviittauksia sisältäviin asiakirjoihin, kuten graduun tai ohjelman manuaaliin, kannattaa valita suosiolla jokin toinen työkalu, vaikkapa TeXShop.

Mielenkiintoiset

2005-03-13T00:29:00.000+02:00

Ettei sisältö menisi aivan kokonaan valittamiseksi, seuraaviin projekteihin kannattaa tutustua:

Hula – "Hula is a calendar and mail server. We are focused on building a calendar and mail server that people love to use, instead of broadly trying to build a "groupware server" that managers want to deploy."

PunBB – "The idea of PunBB was first born when I wanted to install a discussion board to a website I was tinkering with. After an exhaustive search, all the boards I found were either over-featured or too graphic for my needs."

Nelli '95

2005-03-12T22:51:00.000+02:00

Viime viikolla, vai oliko se toissa viikolla, julkistettiin Suomen yliopistojen yhteinen Nelli-portaali. Suuri tapahtuma kuulemma.

Tekniikka on huippuluokkaa. Koska JavaScript on "next big thing", sitä kannattaa käyttää kaikkialla. Erityisesti HTTP-tasolla tapahtuva uudelleenohjaus on niin vanhanaikaista. Taaksepäin yhteensopivuuttakaan ei ole unohdettu, sillä istuntotunniste välitetään URL:ssä taikapiparin sijaan. Veronmaksajien rahoja ei myöskään ole tuhlattu HTML:n saamiseksi edes jollain lailla HTML:ää muistuttavaksi.

Ehkä tuo palvelu on hyödyllinen ja täyttää tarpeensa, mutta ehkä tällaisesta suuren profiilin hankkeesta voisi odottaa jotain muutakin kuin purkalla koossa pysyvän kyhäelmän? Miksi niin paljon aikaa ja vaivaa kulutetaan yksinkertaisten asioiden tekemiseen monimutkaisiksi?

Haasteiden pitää olla mielekkäitä

2005-03-10T12:15:00.000+02:00

Re: Can you have too much ease-of-use? ja Liian hyvä?

Taidan olla eri mieltä tämän artikkelin kanssa. Vaikka sovelluksen käyttö saakin sisältää haasteita, tulee sovelluksen olla mielestäni aina niin käytettävä kuin mahdollista (erityisesti joko helppo oppia tai tehokas käyttää, mielellään kummatkin). Tai toisin sanoen, haasteiden pitää olla muualla kuin käyttöliittymässä.

Esimerkiksi kuvankäsittelyohjelman käyttö saa olla haastavaa, mutta näiden haasteiden tulisi liittyä oikeiden työkalujen valintaan ja niiden tehokkaaseen soveltamiseen, ei ikävän käyttöliittymän kanssa tuskasteluun. Samoin kameran käytön haastavuuden tulisi liittyä valokuvauksellisiin valintoihin, ei kameran huonoon ergonomiaan.

Pelit mainitaan usein esimerkkinä sovelluksista, joissa mahdollisimman käytettävään käyttöliittymään ei ole tarkoituskaan pyrkiä. Tässä unohdetaan, että usein pelin käyttöliittymä on vain rajapinta pelimaailmaan ja pelimaailma on se joka pelissä pelaajia kiinnostaa.

Haasteiden tulisikin useimmissa peleissä muodostua pelimaailman asettamista rajoituksista (näin kovaa voit juosta, tästä et pääse ennen kuin löydät oikean avaimen, plasmapistoolin pitää antaa jäähtyä sarjan jälkeen), eikä käyttöliittymän rajoituksista (tatin pitää olla oikeassa suunnassa asteen tarkkuudella, aseen poiminen useamman joukosta on arpapeliä).

Esimerkiksi taistelupeleissä (up, left, left, punch, left, left, kick) ja kehokäyttöliittymällisissä peleissä käyttöliittymän opettelu voi olla tärkeä osa haastetta. Niissäkin kuitenkin käyttöliittymän pitää toimia mm. yhtenäisesti ja virheitä ehkäisevästi.

Prince of Persia: Sands of Time on hyvä esimerkki haastavasta pelistä, jossa käyttöliittymä on kuitenkin pelaajan puolella. Päinvastaisia tapauksia, joissa peli on helppo mutta käyttöliittymä mättää, on maailma pullollaan, avaa vain mikä tahansa Pelit-lehti ja etsi 70 pisteen pelejä.

En sano, etteikö voisi olla olemassa tilanteita, joissa huono käytettävyys on hyvästä. Ehkä minä en vain keksi yhtään. Sanon vain, että käytettävyyden jättäminen huonoksi on vaarallinen polku, jonka seuraaminen vaatii vakaammat perusteet kuin epämääräisten "haasteiden" tavoittelun.

Aika on rahaa ja kumpikaan ei tule helpolla

2005-03-04T12:56:00.000+02:00

Re: Thinking About Time and Money.

Huomasin tänään tulleesta Good Experience -postituslistan viestistä linkin erääseen tutkimukseen. Pienoinen ongelma vain on, että lomake joka pyydetään täyttämään sisältää 11 sivua, alkaa kolmella näytöllisellä väittämiä ja johdantotekstin mukaan vaatii 20 - 45 minuuttia.

Erilaisiin Internet-tutkimuksiin liittyvä vastaajien valikoituminen, eli se että toiset ihmiset täyttävät lomakkeita mielummin kuin toiset, on aivan liian paha ongelma ilman 20 minuutin lomaketta. Epäilen, että Internetissä ei voi pyytää 5-10 minuuttia pidempää huomiota tarjoamatta jotain vastinetta.

Aktivointiosuus: Mikäli sinulla on pari minuuttia aikaa, ole hyvä ja kerro kommenteissa, paljonko aikaa olet lähiaikoina käyttänyt tutkimuksiin vastaamiseen verkossa? Milloin voisit olla valmis vastaamaan 45 minuutin tutkimukseen? Kuinka usein vastaat "minitutkimuksiin", kuten verkkoäänestyksiin keskustelupalstoilla ja sivustoilla?

Ikävä uutinen

2005-02-25T13:00:00.000+02:00

Re: Korivaaran pöyristyttävät tapahtumat.

Missä on Karpela, kun kerrankin olisi todella mahdollista vähentää lasten ahdistuneisuutta koulussa? Ai niin. Tuomassa sensuuriohjelmia kouluihin, jotta lapset saavat laadukasta henkistä pahoinpitelyä henkilökunnan taholta eikä korviketta verkosta.

God is Still Speaking (in Macromedia Flash)

2005-02-12T09:55:00.000+02:00

Re: Amerika, Amerika!, Tv-yhtiöt sensuroivat kirkon mainosvideon Yhdysvalloissa.

Satuin näin ruokalan aukeamista odottaessani vilkaisemaan juttua presbyteerisen kirkon mainosvideon sensuroimisesta Yhdysvalloista. Ajattelin vilkaista kyseisen kirkon kotisivuja, mutta koska nykyisin olen kääntänyt selaimesta pois kaikki turhuudet (kuten Flashin ja JavaScriptin), tyssäsi yritys heti alkuunsa.

Näköjään Jumalan sanaa ei voi esittää ilman Flashia. Minä jo ehdin lukemani perusteella luulla, että kyseinen organisaatio ottaa erityisryhmät huomioon. Yliteknistyneet ihmiset eivät ole ainoa ihmisryhmä, joka haluaa tai jonka on pakko kääntää selaimestaan ominaisuuksia pois.

iWork tilattu

2005-02-04T13:52:00.000+02:00

Laitoin juuri tilaukseen vast'ikään ilmestyneen Apple iWork '05:n. Hankintapäätöksen sinetöi yliopiston koneilta löytyvä Microsoft Word 2000. Word 95 oli vielä kätevä, mutta kaksitonnisen kanssa menee hermot. Miksi ihmeessä kuva ei mene sinne minne sen pitäisi? Mistä ihmeestä tuo tyyli oikein tuonne ilmestyi? Miksi ohjeiden selaaminen (valitettavasti hyvin säännöllinen toimenpide) tuo klemmarin takaisin häiritsemään?

Toivottavasti harjoitustyöraporttien kirjoittaminen Pagesilla ei syö hermoja samalla tavalla kuin vastaava tehtävä Wordilla. Keynotelle saattaa myös löytyä ainakin jotain käyttöä.

Apple Store kaipaisi kyllä hieman kehittämästi. Samoista asioista puhutaan eri termeillä eri sivuilla, kaikkein räikeimpänä esimerkkinä Standard Shipping ja Express. Minulle jäi hieman epäselväksi, miten se paketti nyt tulee.

Lisäys 12.2.: Ensihavaintoja luettavissa kommenteista. Palaan varmaankin asiaan, kunhan käyttökokemuksia kertyy.

Älä luota selaimeen

2005-01-25T10:49:00.000+02:00

Kolmas tyypillinen web-sovelluksista ja sivustojen dynaamisista osista löytyvä tietoturvaongelma on, että selaimen oletetaan toimivan määritetysten mukaan. Esimerkkejä:

- Lomakkeen kenttien arvojen pituuden rajoittaminen pelkästään maxlength-attribuutilla. Saattaa sallia tietokannan täyttämisen roskadatalla tai puskurin ylivuoden aiheuttamisen.

- Sen olettaminen, että select-elementistä muodostettu parametri vastaa tosiaan jotain option-elementtiä.

- Piilotettuina lomakekenttinä (type="hidden") välitettyjen arvojen käyttäminen ilman tarkistuksia. Näiden pitää valvoa olevan sallituissa rajoissa jokaisen kyselyn yhteydessä, muuten saattaa olla mahdollista esimerkiksi päästä käsiksi toisten tietoihin.

- Salassa pidettävien arvojen välittäminen piilotettuina lomakekenttinä.

- Kyselyn mukana välitettyjen otsakkeiden totuudenmukaisuuteen tai olemassaoloon luottaminen (esim. Referer [sic] ja X-Forwarded-For). Edelliseen sijaintiin perustuvan pääsyntarkistuksen tulee käyttää istuntokohtaisia tunnisteita eikä Referer-otsaketta. IP-osoitteisiin pohjautuvan pääsyntarkistuksen tulee käyttää kyselyn IP-osoitetta eikä X-Forwarded-For-otsakkeen osoitetta.

- JavaScriptin käyttäminen lomakkeen arvojen tarkistukseen ilman vastaavia palvelinpuolen tarkistuksia.

Näistä käytännöistä seuraa ongelmia seuraavista syistä:

1. Selain saattaa toimia väärin, joko siksi ettei se tue kyseistä osaa määrityksistä, koska siinä on ohjelmointivirhe tai koska se on muunnettu toimimaan eri tavoin.

2. Selain ei ole välttämätön palvelimen kanssa keskustelemiseen. Hyökkääjä pystyy tekemään täsmälleen sellaisen kyselyn kuin haluaa ja analysoimaan vastausta täsmälleen niin tarkkaan kuin haluaa.

Yhteyden salaaminen TLS:llä tai SSL:llä ei auta lainkaan mainitsemiini ongelmiin, minkään niistä hyödyntäminen ei edellytä toisen henkilön istunnon vakoilua.

Siispä, vastaus kysymykseen "onko tuo turvallinen" ei saa koskaan olla "selain huolehtii siitä". Tietoturvan näkökulmasta selainta ei joko ole olemassa tai se ei ainakaan ole ystäväsi.

(Edit: korjattu auki unohtunut elementti. Edit edit: korjattu auki unohtunut elementti editistä.)

Väsyttää

2005-01-25T10:46:00.000+02:00

Että sitten osaa väsyttää. Yön unet jäivät neljään tuntiin, kiitos väsymättömän mutta valitettavasti tuntemattomaksi jääneen kitaristin. Tässä taas hieman makua siitä, millaista on asua TOAS:in Lapinkaari-asuntokohteessa:

Mukava ja opiskelulle suotuisa ympäristö. Jes.

Hämmästyttävä

2005-01-18T15:29:00.000+02:00

Löysin Mezzoblue-sivustolta linkin Map.search.ch -sivustolle, eli Sveitsin karttahakuun. Hämmästyttävä toteutus. Sellainen varaus tosin, että vaikka täältä yliopiston verkosta vasteajat ovat olemattomia, modeemikäyttäjänä ollessani pitäisin kuitenkin varmaan enemmän jostain Eniron karttahaun tyyppisestä palvelusta (jota muuten säännöllisesti käytän).

Safari-selaimen käyttäjänä minua puolestaan hemmotellaan Elements or Lower -sivustolla todella tyylikkäällä leipätekstillä.

Käytä mahdollisimman vähän parametreja

2005-01-17T09:26:00.000+02:00

Toinen tyypillinen web-sovelluksista löytyvä tietoturvaongelma ja tyylirikko on tarpeettomien parametrien välittäminen.

Oletetaan, että meillä on jonkinlainen webissä toimiva keskustelujärjestelmä. Jokaisella keskustelualueella on numeromuotoinen tunniste, samoin kuin jokaisella ketjulla. Kahdella ketjulla, vaikka ne olisivatkin eri alueilla, ei ole samaa tunnistetta. Jokainen ketju on vain yhdellä alueella.

Ketjuun voi nyt viitata kahdella tavalla: viewthread.php?bid=12&tid=234 tai viewthread.php?tid=234. Väitän, että näistä jälkimmäinen, lyhempi, tapa on lähes aina parempi. Ensimmäistä tapaa käytettäessähän on mahdollista pyytää sivua viewthread.php?bid=11&tid=234, mistä aiheutuvat seuraavat kaksi ongelmaa:

1. Pääsyntarkistus jää helposti puolitiehen, eli se tapahtuu pelkästään bid-parametrissa mainitun keskustelualueen tunnisteen perusteella. Tällöin on ketjun tunnisteen tietämällä mahdollista lukea ketju alueelta, johon pääsyä ei oikeastaan pitäisi olla.

2. Vaikka kummankin parametrin sallittavuus tarkastettaisiinkin erikseen, kyselyn yhtenäisyyden tarkastaminen usein unohtuu, eli ketjun voi saada näyttämään eri alueella olevalta. Tämä voi olla pahakin ongelma jossain muussa järjestelmässä, esimerkiksi sellaisessa jossa parametrina on kuvan tunniste ja siihen liittyvän tekstin tunniste.

Lisäksi:

3. Jos ketju siirretään jollekin toiselle alueelle, eivät siihen aiemmin tehdyt linkit enää toimi.

Mikäli ketju voisi olla useammalla alueella kerrallaan, silloin saatetaan tarvita kahta parametria, jotta tiedetään kumman alueen kontekstissa ketju näytetään. En yritä väittää, että kahden parametrin käyttäminen yhden riittäessä automaattisesti tekisi järjestelmästä epäturvallisen. Yhtenäisyys tulee vain valvotuksi kuin itsestään, jos ketjun alueen hakee aina erikseen tietokannasta, eikä tietokantakyselyä pysty säästämään juuri tämän yhtenäisyyden valvomisen takia.

PS. Ohje pätee, vaikka parametrit välitettäisiinkin selaimen näkökulmasta osana polkua, esim. /11/234, ja vaikka kysely olisikin POST-metodia käyttäen tehty.

Kuvattu

2005-01-12T13:37:00.000+02:00

Vietin joululoman kotona ja pikkuveljet innostuivat harvinaisen paljon digijärkkäristä. Yllä yksi tuotos.

Päivämäärävälien esittämisestä

2005-01-11T13:46:00.000+02:00

Oletko koskaan nähnyt kenenkään ihmisen kirjoittavan esimerkiksi 3.1.2005-5.1.2005? En minäkään, vaan jokainen tuntemani ihminen kirjoittaisi tuon 3.-5.1.2005. Jostain syystä tällainen päivämääränvälin esitysmuoto on kuitenkin tavallinen web-sovelluksissa.

Jonkinasteisena perfektionistina tein jokin aika sitten tekemääni päivämäärävälin esittävään rutiiniin vielä pienen parannuksen, eli väliviivan sijasta käytetään rimpsua  –  eli 3. – 5.1.2005. Tasapainoista ja helppolukuista. Valitettavasti IE ei tajua sellaista typografista hienoutta kuin ohutta välilyöntiä, eli IE:lle pitää näyttää tavallinen versio.

Muita päivämääriin liittyviä asioita:

- Aina kun käytät kuukauden nimeä, liitä yhteyteen myös kuukauden numero. Jotkut aikuisetkin joutuvat muuten laskemaan kuukausia.

- Virheiden välttämiseksi kannattaa harkita viikonpäivän näyttämistä jokaisen tai useimpien päivämäärien yhteydessä.

- Älä oleta ihmisten muistavan viikkonumeroita. Näytä viikkonumeron yhteydessä päivämääriväli ja salli viikon valitseminen viikolle sijoittuvan päivän syöttämisellä viikkonumeron sijaan.

- Jos vuosi on selvä käyttöyhteydestä, käytä pelkästään päivää ja kuukautta, esim. 5.1. . Tästä pidemmälle supistaminen tuskin kannattaa, sillä lukua ei enää silloin tunnista päivämääräksi.

- Harkitse jonkin suhteellisen ajanmääreen (esim. tänään, huomenna, eilen sekä mahdollisesti myös toissapäivänä ja ylihuomenna) käyttämistä päivämäärän sijaan. Esimerkkejä tästä löytyy useista mailiohjelmista.

Miksi kaikki web-sivulle liitettävä teksti tulee siistiä HTML:ästä

2005-01-07T20:23:00.000+02:00

Re: SQL Injection Attacks by Example ja Kaistan varastamista, tietokantaan tunkeutumista ja salaisuuksien vuotamista.

Visa Kopun blogista huomaamassani jutussa viitattiin artikkelin SQL Injection -hyökkäyksistä. Hieman yksinkertaistaen käy niin, että palvelimella pyörivän ohjelman koodissa muodostetaan SQL-lause ja tämän lauseen osana käytetään selaimelta parametrina tulevaa merkkijonoa ilman asiaankuuluvia tarkistuksia. Näin hyökkääjä voi vääntää sinänsä viattoman lauseen tietomurron tai vahingonteon työkaluksi.

Tämä muistutti minua taas siitä, miten huolettomia monet ohjelmoijat ovat myös ohjelman toisessa päässä, eli tietokannasta tulevan tiedon yhdistämisessä osaksi web-sivua. Onhan nimittäin niin, että ellei datan ole erityisesti tarkoitus olla HTML:ää, tulee se aina siivota vähintäänkin muuntamalla pienempi kuin (<), suurempi kuin (>), et-merkki (&) ja lainausmerkit (") vastaaviksi koodauksiksi (<, >, & ").

Mikäli tätä varotoimea ei noudateta, voivat seuraukset olla vakavia. Sovelluksen käyttäjätunnuksia on mahdollista kaapata, kaistanleveyttä tuhlata tarkoituksella, kävijöiden koneella voi ujuttaa haittaohjelmia selainten (eli siis lähinnä IE:n) tietoturva-aukkoja hyödyntäen ja ehkä kaikkein uskomattominta, tehdä erinäisiä hyökkäyksiä myös muita sivustoja vastaan. Eikä tässä vielä lähellekään kaikki.

Näistä esimerkeistä haittaohjelmien ujuttaminen vaatii selainbugeja toimiakseen. Muut toimivat, vaikka selainohjelma toimisikin täydellisesti. Käyttäjätunnuksien kaappaaminen ilman haittaohjelmaa vaatii JavaScriptin tai VBScriptin lisäämistä sivulle (mm. Cross Site Scripting eli XSS).

Ei luulisi, että vaikkapa PHP:stä aivan vakiokirjastosta löytyvän funktion (muistaakseni htmlspecialchars) käyttö on niin vaikeaa. Kokosin tähän muutamia foorumeilta ja koodin kommenteista lukemiani perusteluja vastaväitteineen:

Rajoitan tekstin pituuden hyvin lyhyeksi, jolloin mikään skripti ei mene läpi. Oletetaan, että sallittu tekstin pituus on 50 merkkiä. Tähän tilaan mahtuu mm. seuraava hyökkäys: <script src=http://paha.exp language=VBScript>. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, mahdollisesti tästäkin voisi vielä pudottaa jotain. En tiedä, voiko script-elementtiä vaativaa hyökkäystä toteuttaa 25 merkissä, mutta harvemmin 25 merkkiä riittää mihinkään oikeaan käyttöön. Suomen kielessähän jo yksi yhdyssana voi olla reilusti pidempi. Lisäksi kuvallakin saa pahaa aikaan ja sellaisen lisää lyhemmässä tilassa ja joskus useampi kenttä näytetään vierekkäin, vaikkapa etu- ja sukunimi, jollain käytettävissä oleva tila tuplaantuu.

Käytän rutiinia, joka poistaa ikävien elementtien alut. Teoriassa riittävää, mutta kyseinen rutiini jää usein helposti kierrettäväksi. Tyypillisiä ongelmia:

- rutiini korvaa vain isoilla kirjoitetut alut (<SCRIPT) ja pienellä kirjoitetut alut (<script), mutta ei sekaisin kirjoitettua alkua (esim. <SCripT)

- rutiini käy tekstin läpi vain kertaalleen, eli syötteestä <sc<scriptript tulee <script

- rutiini käy etsittävät merkkijonot läpi jossain tietyssä järjestyksessä, esimerkiksi script-elementit ennen img-elementtejä, jolloin syöte <sc<imgript tuottaa tulokseksi <script

- kaikkia vaarallisia elementtejä ei muisteta etsiä, esimerkiksi form-elementin avulla on kätevä rakentaa väärään paikkaan osoittava näköislomake

Käytän rutiinia, joka poistaa ikävät elementit kokonaan. Teoriassa riittävää, mutta taaskin kattava toteutus osoittautuu vaikeaksi. Tagien katkominen toisilla tuhoaa monet regexit (lauseet, joilla ilmaistaan etsittävän tekstin säännöt) ja usein tekstiä verrataan ryhmään regexejä jossain järjestyksessä. Oma jäsenninkään ei ole välttämättä yhtään turvallisempi, koska se ei kumminkaan vastaa lähellekään selaimen jäsennintä (ellei kyseessä ole XML).

Kirjoittamani ohjelmisto ei ole avointa ohjelmistoa, joten kukaan ei voi keksiä tietä heikkojen suojausteni ohi. Todennäköisesti jokainen virhe on jo tehty jossain muualla, eli jokin versio kasasta koottuja vakiohyökkäyksiä voi toimia. Lisäksi näiden tuottamien tulosten seuranta ja päättely tältä pohjalta tuo helposti tuloksia.

Poistan pelkästään suurempi kuin - ja pienempi kuin -merkit, sillä muilla ei ole väliä. Ajatellaan vaikkapa linkkilistaa, jossa jokainen linkki on muotoa <a href="$url">$otsikko</a> ja paikanpitäjän $url korvaavaa tekstiä ei tarkasteta mitenkään. Tällöin kätevä hyökkäys on " onclick="...scriptiä....

Ainoastaan luotettavat henkilöt tulevat käyttämään sovelluksen ylläpitopuolta. Vaikka henkilöt olisivatkin varmasti hyväntahtoisia, saattaa heidät pystyä huijastaan lisäämään sivustolle haitallista koodia. Lisäksi mikäli yhdenkin tunnukset (tai miten tunnistaminen nyt yleensäkin tapahtuu) kaapataan, on muihinkin mahdollista päästä käsiksi.

Kaikki vahinko rajoittuu omaan sivustooni (tai sovellukseeni), eikä sillä ole sen kummempaa väliä. Selainbugeja käyttäen hyökkääjä saattaa pystyä kaappaamaan kokonaan vierailijan tietokoneen. Tai mikäli hyökkääjä lisää puolen megan kuvan joltain kolmannelta sivustolta, 1x1 pikselin kokoisena tietenkin, jokaiselle oman sivustosi sivulle, saattaa kolmannen sivuston ylläpitäjää odottaa ikävä kaistamaksu.

En väitä, ettei tarvetta HTML:än syöttämiseen web-sovellukseen tulisi koskaan. Nykyisinkin vain muista käyttöympäristöistä tai uusmedia-alalta tulleet ohjelmoijat eivät tunnu lainkaan ymmärtävän eroa kuvauskielen (markup language) ja puhtaan tekstin (plain text) välillä. Ja niille, joiden mielestä homma tuntuu sekavalta jo tässä vaiheessa, voin kertoa että selainten HTML-jäsentimien dokumentoimattomissa ominaisuuksissa ja Unicode-merkistön tuessa on vielä paljon mutkistavia asioita. Siispä:

1. Pitäydy kaiken sivulle tietokannasta tulevan käyttämisessä PHP:n htmlspecialchars:ia vastaavan rutiinin läpi niin kauan kuin mahdollista.

2. Jos joudut antamaan käyttäjille tehokkaammat muotoilumahdollisuudet joissakin kentissä, harkitse BBCoden, MarkDownin, WikiTextin, Textilen tai vastaavan muotoilumenetelmän käyttöä HTML:än sijaan. Ole näidenkin kanssa varovainen.

3. Mikäli joudut käyttämään tai ehdottomasti haluat käyttää HTML:ää, tee HTML:n puhdistusrutiini, joka päästää lävitseen vain oikeaksi tiedettyä mallia muistuttavaa koodia eikä mitään tuntematonta.

Edelleenkin vain kuvia

2004-12-31T16:56:00.000+02:00

Re: Näyttäkääpä kynttiläkuvanne. (Vaatii rekisteröitymisen?)

Eilisiltana tuli otettua Digicamera-foorumin ketjun innoittamana kuvia kynttilöistä.

Katso myös yllä näkyvä nelikenttä täydessä koossa.

Joulun kootut

2004-12-25T22:03:00.000+02:00

Joulun aikana on tullut taas otettua muutama kuva:

Vieläkin ehtii osallistua tämän joulun Joulupata-keräykseen verkossa. Itse laitoin pari kymppiä Digicameran pottiin, huolimatta kyseisen sivuston uutisten huonosti lukujen esitysasusta.

Kiittäkäämme kaikki Puolaa hienosti ohjelmistopatenttien vastaisesta työstä. EFFI kertoo, miksi ohjelmistopatentit ovat pahasta EU:lle.

Laittaisin tähän linkin jostain blogista löytämästäni ilmiselviä taelon-vaikutteita osoittavista, japanilaista innovaatiota edustavista pyörätuolin korvaajista, mutta en valitettavasti näytä löytävän sitä mistään.

Voihan

2004-12-11T01:42:00.000+02:00

Spammereiden, noiden Internetin suurimpien paskiaisten vitutusarsenaali on saanut näköjään uuden lisäyksen: puolen megatavun kuvan sisältävät viestit. Voi jee. Ehkä erään tuttuni ehdotus muutaman spammerin ampumisesta varoittavana esimerkkinä ei olekaan niin huono.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi

2004-12-06T21:49:00.000+02:00

Lisäys: Vasta kuvan sivulla nähdessäni tajusin, kuinka huonosti sen rajasin. Olisi ollut parempi leikata pois vielä palanen oikeasta reunasta ja antaa siten lipulle tilaa liehua vasemmalla. En nyt kuitenkaan jaksa ryhtyä korjaamaan.

Varaudu pahimpaan

2004-12-02T13:35:00.000+02:00

Olen nyt parina iltana lueskellut kirjaa Defensive Design for the Web, joka pyörii virheiden välttämisen ja virheistä toipumisen ympärillä. 40 helposti ymmärrettävää guidelinea, paljon esimerkkejä ja korjausehdotuksia jokaiseen liittyen sekä yleisiä perusteluja sille, miksi Contingency Design (suomeksi vaikkapa harkittu sattumuksiin varautuminen) on tärkeää. Ensisijainen kohdeyleisö on sähköisen kaupan sivustojen kehittäjät, mutta suurin osa aineistosta kelpaa sovellettavaksi myös web-sovelluksiin.

Ainoa kohta, jossa kirjassa on mielestäni korjattavaa, on lomakkeen tuplalähetysten esto. Kirjassa suositellaan varauksetta JavaScriptin käyttöä, eli lomakkeen lähetyspainikkeen tekemistä epäaktiiviseksi ensimmäisen painalluksen jälkeen. Puolen vuoden GPRS-kokemukseni perusteella voin todeta vain että älä. Sen sijaan suosittelen piilotettuun lomakekenttään perustuvia ratkaisuja, jolloin uusi yritys on helppo, mikäli selain parin minuutin kuluttua ensimmäisestä ilmoittaa, ettei palvelinta tahdo löytyä.

Visuaalisen ilmeen parantamiseksi yksi kolmesta viime viikonlopun kuvasta:

Kuvia sunnuntailta

2004-11-22T14:54:00.000+02:00

Vietin sunnuntaina kolme tuntia ulkona, niistä yhden kameran kameran kanssa. Laitoin parhaita paloja näytille. Kokeilin ensimmäistä kertaa käytännössä pidempää optiikkaa, eli tällä kertaa kuvattavat eivät olleet selvillä kuvaajasta. Parin viikon kuluttua kokeilen päinvastaista tapaa, laajakulmaa.

Sarjakuvasuma

2004-11-16T13:49:00.000+02:00

Viidestätoista päivittäin seuraamastani verkkosarjakuvasta neljä on julkaissut viime päivinä Halo 2:lle omistettuja sarjakuvia. Näiden alla lueteltujen neljän lisäksi kolme on maininnut Halo 2:n osana strippiä ja vielä muutamassa peli on mainittu sarjakuvaan liittyvässä blogissa. En vain vielä ole vielä keksinyt, mikä syvempi merkitys tästä havainnosta on mahdollista selvittää.

UserFriendly

Penny Arcade: The Nightlife, The Laws

Ctrl+Alt+Del: Sprite Paste, Just a Little Touch, Coding Goes Boing, Back Massage, Bittersweet Victories

Applegeeks: I Can Wait

Flickr

2004-10-19T11:17:00.000+03:00

Olin aikanaan harvinaisen innostunut Bloggerin käyttöliittymästä. Tänään koin samanlaisia tunteita, kun liityin Flickr-palveluun. Kyseessä on eräänlainen valokuvablogi tai jaettu valokuva-albumi. Ilmaisella tilillä voi ladata kuukaudessa 10 megatavua valokuvia, ja kuviin saa vapaasti linkittää vaikkapa blogistaan. Like so:

Flickriä kokeillessani napsin neljä ruudunkaappausta parhaista paloista, joita mielestäni olivat seuraavat:

1. Ainoat pakolliset rekisteröitymisen vaatimat tiedot ovat screen name (termi selitettiin sujuvasti: "on eräänlainen lempinimi ja voi sisältää välilyöntejä"), sähköpostiosoite ja salasana. Tämän jälkeen tulee vapaaehtoinen profiililomake, jonka ylälaidasta löytyvät suurella seuraavat tekstit: "Voit jättää tämän vaiheen väliin tällä erää." ja "Tai voit täyttää niin paljon tai vähän kuin haluat."

2. Heti tämän jälkeen päästään etusivulle, jota hallitsee suuri teksti "Aloha Aapo Laitinen!" Odottamatonta, hauskaa, eikä sivun muussa sisällössäkään ole valittamista. Hyvin tehtäväkeskinen, vain vähän markkinointia.

3. ja 4. koskevat valokuvien siirtämistä palvelimella ja niitä on vaikeampi selittää. Käyttöliittymä on yksinkertainen, mutta tehokas.

Kokonaisuutena voin sanoa, että Flickr on Bloggerin tapaan esimerkki siitä, millaisia web-käyttöliittymien tuleekin olla. Tulen varmasti ~~kopioimaan~~ lainaamaan parhaita piirteitä omissa projekteissani.

Tampereen yliopisto: ei valittamista

2004-10-08T09:53:00.000+03:00

Edellinen postaukseni oli pelkästään negatiivinen, mikä johtui osaltaan ilman omaa syytäni heikonlaisesti menneestä päivästä. Kyllä positiivisiakin kokemuksia on näistä parista kuukaudesta löytynyt, suurin osa varsinaiseen opiskeluun liittyviä. Eniten on innostanut se, että vihdoinkin vapaus ja vastuu opinnoistani annetaan minulle oikeasti, eikä pelkästään puheissa. Kaksi lukemaani Aviisi-lehden numeroa ovat olleet molemmat täynnä mielenkiintoisia artikkeleja. Yliopiston Juvenes-ravintolan ruoka on hyvää ja sitä on tarpeeksi.

Tampere: huono elää ja asua

2004-10-07T13:48:00.000+03:00

Nyt muutaman kuukauden Tampereella viettäneenä voin sanoa, ettei kovin kaksisesta kaupungista ole kyse. Vaasan keskusta on esimerkiksi monta kertaa miellyttävämpi. Jostain syystä toisin kuin vaikkapa Turun vastaava laitos, ei Tampereen opiskelija-asuntosäätiö (TOAS) osaa huolehtia kerroskeittiön siisteydestä ja järjestyssääntöjen noudattamisesta edes viikolla. Muuallekaan ei pääse, sillä asuntotilanne on lievästi sanoen surkea.

Ehdotan siis Tampereen yliopiston siirtämistä Vaasaan, Turkuun, Kuopioon tai Helsinkiin opiskelulle otollisen ilmapiirin takaamiseksi. Mikä puolue ottaa haasteen vastaan ja ryhtyy ajamaan opiskelijoiden etua?

Toistaiseksi tavoittamattomissa

2004-08-24T12:00:00.000+03:00

Vielä tässä vaiheessa täysin tuntemattoman ajanjakson minulla on käytössäni verkkoyhteys vain ajoittaisesti. Toistaiseksi tämä blogi on siis tauolla.

Luovi ei viitsi myydä

2004-08-13T21:42:00.000+03:00

Luovin sivusto on oiva esimerkki siitä, miten tuotevalikoimaansa ei pidä esitellä. Pieniä kuvia, joista joutuu arvailemaan tuotetta, eikä edes niin yksinkertaista tietoa kuin laptop-laukun sisämittoja ole saatavilla. Design kyllä näyttää hienolta, mutta kaikki tunnetummat kilpailijat antavat tiedot ilman nyhtämistä. Ja missä ihmeessä ovat linkit kauppaan tai jälleenmyyjiin?

Ehkä kohderyhmänä ovat sijoittajat, mutta heillekin pitäisi tarjota jotain muuta kuin kymmenen kuvaa Diskbookin kaltaisesta vanhentuneesta tuotteesta.

Aika startata HCI-mobiili

2004-08-11T20:38:00.000+03:00

Re: LL Spool J and the Quest for UI9.

Tämä sarjakuva on varmasti paras markkinointikikka, mitä käytettävyysala on koskaan nähnyt. Hädin tuskin maltan odottaa seuraavaa osaa. Irtonaisena ajatuksena, löytyyköhän Japanista käytettävyyden arvioinnin oppikirjoja mangamuodossa?

Matka omenan pimeälle puolelle

2004-08-02T20:21:00.000+03:00

Re: Convergence Kills.

Pelottavaa. Ehkä Apple onkin susi lampaiden kiiltävän valkoisissa trendivaatteissa? Ehkä se salainen ja aito business plan pyöriikin nykyisin musiikin ja elokuvien jakelun ja digitaalisen rajoitusten hallinnan (DRM) ympärillä eikä teollisessa muotoilussa. Ja millaisen kirjeen Steve Jobs jätti kakkosmiehelleen siltä varalta että leikkaus (katso myös Slashdot-keskustelu) menee pieleen...

Askeleita opiskelijaelämään, osa 2

2004-08-01T19:54:00.000+03:00

Nyt kun ilmoittautuminen ja peruspalvelutunnuksen avaaminen ovat tehtynä, on aika tutustua opintotukeen, opiskelijaravintoloihin ja kurssikirjoihin. Opintotuen osalta ongelmia aiheuttaa opintojen alkukuukauden tarkka määrittely. Lukukausi alkaa 1.9. mutta orientoivat opinnot kuitenkin jo 31.8. Kummassakohan kuussa opinnot siis virallisesti alkavat?

Kurssikirjoissa taas ongelmana on etten tiedä mitään käytännöistä eivätkä kurssikuvaukset paljoa helpota. Onko kirjat tarkoitus hankkia itselle? Vai odotetaanko ensimmäistä luentoa ennen päätöksen tekemistä? Onko vaarana saada käteen nippu tehtävämonisteita, joissa viitataan sivuihin 80-150 siitä ja siitä kirjasta?

Valinnanvaikeus alkaa hiljalleen helpottaa. En vieläkään ole saanut täytettyä lukujärjestystä, mutta ainakaan ongelma ei näytä enää ylitsepääsemättömältä.

Varo ovea

2004-07-28T18:05:00.000+03:00

Re: Unnecessary lawsuit over glass door.

Vaikka yhdysvaltalainen oikeuskäytäntö ja sen hyväksikäyttäjät eivät ole kovin korkealla arvoasteikollani, näytetään niiden haukkumisessakin menevän joskus yli. Täysin kirkkaat lasiovet ovat vaarallisia, eivätkä sovellu julkisille paikoille, koteihin tai yleensäkään minnekään missä ihmiset liikkuvat kiireessä pelkkä läpikulku mielessä.

Esimerkkinä siitä miten asia pitäisi hoitaa, InterCity-junissa on oviin vedetty koko oven korkeuden kattava geometrinen kuvio teipillä. Yksinkertaista mutta tehokasta. Seuraava linkki taas ei liity asiaan mitenkään muuten kuin läpinäkyvyyden osalta, mutta Suomeenkin pitäisi ehdottomasti saada julkinen vessa peililasista.

Tervepä terve, KappAhl

2004-07-27T21:31:00.000+03:00

"Tervetuloa eVIP-palveluun toivottaa KappAhlin koko henkilökunta"

Tuli välittömästi melkein vastustamaton halu käydä kiittämässä jotain KappAhlin työntekijää asiasta henkilökohtaisesti. Aivan uteliaisuuttani haluaisin nähdä reaktion, todennäköisesti hämmennyksen. Mikäli tietäisin työnantajani lopettavan viestinsä vastaavalla tavalla, kävisin valittamassa asiasta. Vaikka luonnollisesti toivotankin asiakkaan tervetulleeksi mikäli sitä pyydetään, on toivotus silloin yrityksen puolesta. Mielestäni sopivampia lopetuksia olisivat siis:

"Tervetuloa eVIP-palveluun toivottaa KappAhl", eli toivottajana on yritys kokonaisuutena. Tietyn yksilöön haluun toivottaa viestin vastaanottaja tervetulleeksi ei kiinnitetä huomiota.

"Toivotan sinut tervetulleeksi koko henkilökuntamme puolesta", tosin vain siinä tapauksessa että viesti sisältää allekirjoituksen ja vastausosoitteen. Ero on pieni, mutta "puolesta" riittää kertomaan ettei asiaa ole kysytty jokaiselta henkilökunnan jäseneltä erikseen.

Tietenkin on mahdollista että jokin työsopimuksen kohta edellyttää kaikkien eVIP-asiakkaiden tai työnantajan määräämien henkilöiden toivottamista tervetulleiksi (siis hengessä, ei välttämättä tekona), mutta pidän tätä hyvin epätodennäköisenä. Tai sitten voisin vain heittää viestin arkistoon ja lakata miettimästä asiaa, onhan todennäköistä että viestin kirjoitti ohjelmoija viidessä minuutin koodauksen lomassa.

Takaperoisia ajatuksia

2004-07-27T17:24:00.000+03:00

Useammassakin blogissa on ollut juttua yhdysvaltalaisen TV-kanava HBO:n suht uudesta Deadwood-sarjasta. Aina juttuja lukiessani kokoan mielessäni seuraavan tiivistelmän: "Vähän niinkuin Firefly, mutta sijoittuu 1800-luvun Yhdysvaltoihin. Jännä idea."

Varmuuden vuoksi joudun varmaan hankkimaan Tampereelle jonkinlaisen minijääkaapin. Tänään näin erään kodikoneliikkeen edessä pienen käytetyn jääkaapin, kuitenkin liian ison tarpeisiini. Ajattelin luonnollisesti: "En minä nyt minikoneen kokoista jääkaappia tarvitse!" Tämä siitäkin huolimatta etten koskaan ole nähnyt yhtään minikonetta luonnossa saati sitten tehnyt töitä sellaisella.

Ai ai ai

2004-07-25T19:45:00.000+03:00

Re: Project GnoME.

En tiedä pitäisikö tälle itkeä vai nauraa. Nähtävästi joku haluaa repiä pois kaikki GNOME-työpöytäympäristöön tehdyt luonnollista ja tehokasta vuorovaikutusta edistävät parannukset, tehden työpöydästä halvan Windows-kopion, ja liimata lopuksi päälle Mac OS X -tasoisen teeman. Harvemmin näen käytettävyyttä koskevia parannuslistoja joiden kanssa olen yhtä mieltä korkeintaan parista kohdasta.

Koska kyseessä on open source -projekti, saavat he tietenkin pitää yllä omaa versiotaan eli forkiaan. Toivottavasti kuitenkaan GNOME:n ydintiimi suhtautuu listaan asiaankuuluvalla huvittuneisuudella.

Askeleita opiskelijaelämään

2004-07-24T22:15:00.000+03:00

En osannut lainkaan arvata, kuinka vaikeaa valintojen tekeminen yliopistossa oikein on. Pitää nähtävästi yhdistää tiedot neljästä lähteestä, päätellä mitkä epäloogiset ja -yhtenäiset kurssien nimet kuuluvat yhteen ja heittää loput arvauksella. Eikö ekavuotisille opiskelijoille voisi vaikka tehdä listan niistä kursseista jotka todennäköisesti opiskellaan ensimmäisen vuoden aikana?

Olin niin onnekas että sain asunnon TOAS:silta alle viikossa. Satuin kai jättämään hakemuksen juuri oikeaan väliin. Kokoa ei ole liikaa, 12 m² sisältäen vessan, mutta eipä toisaalta vuokraakaan. Kun vain muistaisi olla nukahtamatta lattiakaivon päälle...

Pikakoe: Sennheiser PC 155 USB

2004-07-23T16:57:00.000+03:00

Onneksi edes vaihteeksi on jotain positiivista sanottavaa ostoksistani. Vaikka Sennheiser PC 155 USB ei saakaan minulta aivan puhtaita papereita, on se kuitenkin multimedia headset -ryhmän eli kuulokkeiden ja mikrofonin yhdistelmien parhaimmistoa. Speksit löytyvät linkittämältäni sivulta ja tällaista minulla on niihin täydennettäväksi:

+ Aluksi pidin johtokelaa tarpeettomana, mutta johtoa on mukana tosiaankin paljon ja vyöklipsin ansiosta kela roikkuu luontevasti housuntaskun kulmassa.
+ Johtokelan ja paitakiinnikkeen voi halutessaan irrottaa.
- Palikoita johdossa on kuitenkin aivan liikaa. Varsinkin kaksi palikkaa ja paksun mustan johdon sisältävä USB-adapteriosuus riitelee pahasti PowerBookin ja Apple-tuotteiden eleganssin kanssa.
- Äänenvoimakkuussäätimen ja mikrofonin sulkukytkimen olisi mielummin voinut integroida itse kuulokkeisiin.

+ Äänenlaatu on erinomainen tämän luokan kuulokkeille. Oikeastaan olen niin tyytyväinen että saatan lähitulevaisuudessa tilata oikeat hifi-kuulokkeet Sennheiseriltä.
- Valitettavasti mukavuus ja työn laatu eivät ole äänenlaadun tasolla. Panta on muovisen oloinen enkä saa sitä istumaan päähän mukavasti. Korvapehmusteet ovat omituista karvapintaa eivätkä leatherettea ja ne painavat korvaa silmälasien sankoja vasten.
- Luvattua ulkoisten äänien vaimenemista ei valitettavasti tapahdu paljoa lainkaan.

+ Asennus onnistui heittämällä. USB-johto kiinni koneeseen ja laitteet tulivat heti näkyviin audioasetuksiin.
+ Mikrofoni liikkuu pehmeästi mutta pysyy silti asennossaan. Sen voi kääntää täysin pystyyn, jolloin sitä ei huomaakaan.

Hintaa vikineelle kertyi noin 135 euroa plus noin 10 euron postikulut koska maksoin postiennakolla, ostopaikkana Verkkokauppa.com.

Kyseenalaista markkinointia

2004-07-22T16:47:00.000+03:00

Re: Sonera mainostaa Internetissä ruohonjuuritasolla?

Nähtävästi jotain Soneran ja Sonyn yhteishanketta on mainostettu spammaamalla suomalaisten sivustojen vieraskirjoja. "Kampanja" on nyt keskeytetty ja Sonyn mukaan alkuperäinen päätös oli markkinointiyhtiön harteilla. Soneralta ei vielä ole kuulunut lausuntoa. Toivottavasti kyseinen "markkinointiyhtiö" ei enää jatkossa ole kummankaan yrityksen palkkalistoilla.

Hyvä puoli tässä asiassa oli että se tutustutti minut Sektori.com:iin, jota kai voisi myös "Suomen Slashdotiksi" kutsua. Meni välittömästi päivittäin luettavien listaan.

Saatanan tunarit

2004-07-21T19:40:00.000+03:00

Toteutuksestaan kovasti kiitosta saaneen Xbox-pelin Buffy The Vampire Slayer eräänlaisen jatko-osan Chaos Bleeds kehittikin Sierra eikä The Collective. Tunnelmallisten tummansävyisten ympäristöjen sijasta tarjolla on tällä kertaa karamellivärejä. Sulava animaatio niin välipätkissä kuin taisteluissa on muuttunut tönköksi tusinatavaraksi. Alle viidessä minuutissa karu totuus iski minuun, eihän tämä ole jatko-osa vaan kokonaan eri peli, täysin ala-arvoisilla grafiikoilla ja moottorilla! Kiitos vain, Fox Interactive!

Onni onnettomuudessa oli että ostin pelin käytettynä. Mikäli olisin sarjan fani ja olisin tuhlannut 60 euroa tällaiseen — no, taidan pitää jotain tasoa yllä ja olla sanomatta täsmälleen mihin — tusinatuotettuun tekeleeseen, vannoisin pyhän valan olla ostamatta enää ainuttakaan DVD:tä tai peliä tai ties mitä muuta oheiskrääsää Foxin laskelmoivat idiootit ovat keksineet markkinoille syytää. Mutta koska en noita aikonut ostaa alunpitäenkään, ei tälle taida olla tarvetta.

Hölmöä sponsorointia

2004-07-19T18:35:00.000+03:00

Käykääpä tällä HowStuffWorksin sivulla CargoLifteristä. Sivun alareunasta löytyy valikko otsikolla Table of Contents. Listan viimeinen linkki on aika kiintoisa. Samaa lajia olevia kömmähdyksiä sattuu usein hakupalveluissa, joissa saattaa olla tarjolla Premium Quality Jukka Korpela At Best Prices! ynnä muita hölmöjä sponsorilinkkejä.

Tuo on vielä aika harmitonta. Sen sijaan näin jossain blogissa, jota en valitettavasti Googlella enää löytänyt, ruudunkaappauksen erään australialaisen sanomalehden verkkosivulta. Automaattisesti sisältöön "sopivia" mainoksia tarjoava skripti yhdisti isolla tekstillä Burn, baby, burn! varustetun Plextorin CD-RW -mainoksen uutiseen vauvan kuolemaan johtaneesta tulipalosta.

Tehtävä vs. tavoite

2004-07-18T20:25:00.000+03:00

Sain tänään loppuun kirjan The Inmates Are Running the Asylum (Alan Cooper). Ehkä tuo "loppuun saaminen" kuulostaa vähän turhan työläältä, sillä kirja oli aivan sujuva luettava. Hieman tosin meinasi ärsyttää Cooperin saarnaava, itseään toistava ilmaisu muutamissa kohdissa.

Kirja on ehdottamasti mitään verkosta löytyvää aineistoa tehokkaampi kuvaus persona-esimerkkien hyödyntämisestä suunnittelussa. Toinen mielestäni tärkeä anti on tehtävien (task) ja tavoitteiden (goal) erojen selvittäminen. Olen jo jonkin aikaa elätellyt epäluuloja tehtäväpohjaisia käyttöliittymiä kohtaan ja kirja antoi minulle tarpeellisiä välineitä tämän epäluulon artikulointiin.

Safaria ja lakua

2004-07-17T12:39:00.000+03:00

Re: WYSIWYG Editor updates!

Sain Bloggerista viestin jossa luvattiin Safari-ongelmien tulleen korjatuksi. Kokeilen siis nyt uudelleen JavaScriptin kanssa postaamista ja toivon että tämä tulee läpi. Toivottavasti aikanaan WYSIWYG-editorin toiminta laajennetaan myös Safariin. Itse sitä tuskin käyttäisin, mutta kannatan Safarin täydellistä tukemista Applen markkinakelpoisuuden parantamiseksi.

Sanan meemi käyttäminen blogimaailman kiertokirjeistä ärsyttää minua suunnattomasti. Vika saattaa olla siinä että miellän termin liian suppeaksi. Mielestäni meemi-termin käyttö kiertokirjeestä on meemi, kuten myös kirjeiden kierrättäminen, mutta itse kiertokirje ei ole meemi.

Tästä riippumatta, sain viimeviikolla pahan meemitartunnan, myös oman määritelmäni mukaan. Ensialtistuksen jälkeen en ymmärtänyt mennä sänkyyn lepäämään, vaan jäin ulos sateeseen ja kävelin lätäköissä. Tänään sitten CityMarketin kassajonossa tarttui mukaani +10% enemmän herkullista lakua.

Kiitokset Mintulle siitä että hän on vihdoinkin alkanut käyttää pysyviä linkkejä muihin blogeihin viitatessaan.

Blogger bugittaa

2004-07-16T19:35:00.000+03:00

Jostain syystä Safaria käyttäessäni en pysty postaamaan mitään, näkyviin tulee pelkkä otsikko. Kun laitan JavaScriptin pois päältä alkaa postaaminen onnistua, mutta en pysty muokkaamaan postauksia. Laitoin vikailmoituksen menemään, saa nähdä kuinka pian saavat korjattua asian. Nähtästi jotain päivityksiä tänne on tehty, sillä Create New Post -sivu vaikutti hieman erilaiselta.

Arvattavat osoitteet kunniaan

2004-07-16T19:34:00.000+03:00

Ystävällinen osoite eli Friendly URL on helposti luettava ja mahdollisesti myös muistettava URL-osoite. Ihminen ymmärtää ystävällisen osoitteen luettuaan mistä siinä on kysymys. Esimerkiksi Bloggerin nykyisin tekemät linkit postauksit ovat luonteeltaan ystävällisiä:

http://tarpeet-on.blogspot.com/2004/07/viikonloppu-finnconissa.html

Mutta mitä ovat arvattavat osoitteet? Niin helppolukuinen kuin osoite yllä onkin, olisi se aika vaikea arvata. Sen sijaan seuraavat olisivat mielestäni arvattavia vaihtoehtoja:

http://tarpeet-on.blogspot.com/viikonloppu-finnconissa
http://tarpeet-on.blogspot.com/finncon

Mikäli pitäisin tätä blogia omalla palvelimellani, voisin Apachen mod_rewrite-laajennosta käyttäen ohjata mainitsemani osoitteet sopivaan hakuskriptiin, joka voisi tarjota suoraan otsikkoa vastaavan sivun tai listan sanan mainitsevista postauksista.

Käytännössä arvattavia URL:ejä soveltaa mielestäni parhaiten PHP.net. Esimerkiksi seuraava osoite:

http://php.net/strip_tags

Ohjautuu suoraan kyseisen funktion ohjesivulle. Lisää tietoja löytyy sivuston URL Howto -sivulta.

Pienten mukavuuksien paluu

2004-07-14T20:17:00.000+03:00

On aika jättää kuvien kaltaiset sivuseikat mielen taka-alalla muhimaan ja tarkastella Finncon-matkaa HCI-alan näkökulmasta. Kuuntelemissani puheissa ei edes sivuttu käytettävyyttä, sen sijaan vessat tarjosivat tärkeän oppitunnin. Erilaisista lukitusjärjestelyistä ja niiden ongelmista on puhuttu tarkemmin. Mietin itsekin alkuvuodesta parempaa ratkaisua.

Olen yhä sitä mieltä että punainen varausmerkki oven ulkopuolella olisi erittäin tervetullut. Sen sijaan Pieksämäen rautatieasemalla oli oven sisäpuoli ratkaistu yksinkertaisella ja tehokkaalla tavalla. Salvalla. Mutta täsmälleen miksi salpa on nappeja ja vipuja parempi ratkaisu?

- Toimintaperiaate on suoraan näkyvissä ja intuitiivisesti ymmärrettävissä.
- Mekaaninen ja vankka rakenne lisää turvallisuuden tunnetta.
- Lukon käyttäminen ei edellytä pienten symbolien tai tekstin tulkitsemista.
- Lukon toimivuudesta voi varmistua ovea kokeilemalla.
- Lukossa ei ole mitään kulttuurisidonnaisia elementtejä.

Ongelmana näkisin salvan vaatiman hienomanipulaation. Tästä päästään eroon tekemällä mekanismista riittävän suurikokoinen ja mahdollisesti myös sähkötoiminen. Mikäli ovi aukeaa sivulle liukumalla on säppi toinen mahdollisuus. Tai osan sisäseinästä voisi korvata läpinäkyvällä muovilla, jolloin lukitushakasten toimintaa voisi suoraan seurata. Joka tapauksessa oven vetämistä auki ja lukituksen poistamista ei tulisi yhdistää samaan elementtiin.

Lievä pettymys

2004-07-14T19:47:00.000+03:00

Agh. Kuvat ovat nyt edessäni ja täytyy tunnustaa ettei kovin moni ole julkaisukelpoinen. Saan syyttää asiasta vain ja ainoastaan itseäni. Jätin valmistelut viime tippaan ja lisäksi tapahtuma osoittautui niin kiinnostavaksi etten kiinnittänyt taiteellisiin seikkoihin tarpeeksi huomiota. Ehkä vain viisi, korkeintaan kymmenen kuvaa ovat sellaisia että viitsin ne skannauttaa.

Tässä hieman tarkempi lista niistä virheistäni, joista muutkin voivat oppia:

1. En tutustunut paikkaan ja odotettuun säähän etukäteen. Vuoden 2003 Finncon pidettiin Turun yliopistolla. Tilava sisäpiha sisälsi paljon nurmikkoa, puita ja katoksia. Paljon mukavan varjoisia kuvauspaikkoja. Oli aurinkoista ja ihmiset viettävät paljon aikaa pihalla käyskennellen. Jyväskylässä sen sijaan oli paljon ankeampi piha, mikä yhdessä viileän sään kanssa teki ihmisten kuvaamisesta ulkona vaikeampaa.

2. Edellinen johti myös vääriin filmivalintoihin. Olin varannut mukaan lähinnä Kodak Portra 400UC:tä, joka ei soveltunut lainkaan sisäkuviin ilman salamaa. Minun olisi pitänyt käyttää helposti korjattavaa Fuji Press 800:sta sopivan suotimen kanssa tai Kodak Portra BW400CN:ää, jolloin väritasopainosta ei olisi tarvinnut huolehtia.

3. Otin liian paljon näppäilykuvia, en miettinyt rajausta, valaistusta ja hetkeä tarpeeksi analyyttisesti. Täytesalama olisi pelastanut useammankin kuvan. En vain satu pitämään salamakuvauksesta kovin paljoa ja siksi unohdan salaman silloinkin kun se olisi tarpeen.

4. Minun olisi pitänyt hankkia tarkennuksen apuvalon sisältävä ulkoinen salama tai piilolinssit käsitarkennusta varten. Koska en onnistu käsitarkennuksessa silmälasien kanssa, jouduin enimmäkseen luottamaan automaattitarkennukseen. Saleissa oli usein niin hämärää, ettei Canon EOS 33 selviytynyt tilanteesta.

Mitä sitten tein oikein? Tein muistiinpanoja kuvien ottamisen lomassa, joista valitettavasti nyt tulikin itse kuvia kiinnostavampia. Skannaan kuitenkin aikanaan onnistuneet otokset ja punon muistiinpanoista jonkinlaisen punaisen langan niiden väliin. Ja 2006 on aika yrittää uudelleen.

Seuraavan kerran 2006

2004-07-12T19:04:00.000+03:00

Oli taas sellaista lomailua, että tuntuisi sopivalta varata pari päivää rasituksista toipumiseen. Lomapäivinä vietin varmaan enemmän aikaa junassa ja autossa kuin nukkuen. Eipä siten että nuo ehdottomasti sulkisivat toisiaan pois, mutta vaihtoja oli taas kerran aivan liikaa.

Ehdin nipin napin jättämään Finncon-filmit valokuvausliikkeeseen. Saa sitten nähdä kuinka monta onnistunutta kuvaa tulee, sillä kuvaustilanteet olivat minulle aika uusia. Muistikirjassani on kaikenlaisia tiedonpalasia kuvien ympäriltä, saa nähdä että jaksanko kirjoittaa pitkän ja koherentin jutun vai teenkö vain reilut kuvatekstit. Pitääpä samalla alkaa etsiä muitakin Finncon-gallerioita, sillä paikalla oli aika monta valokuvausharrastajaa.

Ensi vuonna ei näköjään Finnconia olekaan, vaan seuraavan kerran tapahtumasta saa nauttia 2006 Helsingissä. Siihen mennessä olen varmaan itsekin hankkinut digikameran, ja ehkä jo nytkin kauan odotettu Canon EOS 10D:n seuraaja on vihdoin ilmestynyt.

Viikonloppu Finnconissa

2004-07-09T20:28:00.000+03:00

Huomenna suuntaan katseeni kohti Jyväskylää ja kesän 2004 Finnconia. Tänä vuonna otan mukaan myös kameran. Jos tarpeeksi hyviä kuvia tulee, ehkä niitä näkyy täälläkin.

Koska tämä postaus jää muuten ikävän lyhyeksi, tarjoan linkkejä Richard Feynmanin (hauskoja lainauksia) kirjoituksiin koulukirjabisneksestä ja pinnallisesta tieteestä. Luin molemmat kirjoitukset ensimmäisen kerran useampi vuosi sitten, mutta löysin uudelleen linkit niihin jostain autuaasti unohtamastani lähteestä pari päivää sitten.

PS. Yritin kyllä etsiä sitä lähdettä Googlella, mutta turhaan. Olen jo useamman vuoden takia himoinnut selainta, joka indeksoisi sivuhistorian hakuja varten, mutta eipä sellaista ole ilmestynyt. Kuuletko, Cupertino, vai pitääkö tarttua itse toimeen?

Tasokasta turvallisuutta

2004-07-07T20:53:00.000+03:00

Joskus viime kuussa rakentelin töissä yksinkertaisia rajoittimia väärinkäytösten estämiseksi. Esimerkkinä mahdollisuus lähettää korkeintaan kymmenen viestiä viiden minuutin sisällä. Ihmiset voivat sitten hoitaa sen, mikä näistä automaattisista rajoittimista pääsee lävitse. Tyypillinen väärinkäytösten estäminen eroaa tyypillisestä pääsynvalvonnasta käytetyn maailmankuvan perusteella. Pääsynvalvonnan maailma on mustavalkoinen, joko sinulla on oikeus tai sitten ei. Väärinkäytöksiä estettäessä seurataan harmaan sävyä ja aletaan vähän kerrallaan rajoittaa ja hidastaa toimintoja henkilön toimien muuttuessa liian tummiksi.

Ongelmana pääsynvalvonnassa on usein sen ketjumainen luonne. Mikäli yksi lenkki pettää, esimerkiksi sopivasti koodaamattomien lainausmerkkien päästessä SQL-kyselyyn, voivat kaikki ketjun muut osat olla yhtä tyhjän kanssa. Sen sijaan väärinkäytöksien esto tuntuu rakentuvan luontevasti toisiaan vahvistavista ja turvaavista tasoista. Mikäli aikarajoitin ei tarjoa sopivaa suojaa, saattaa samankaltaisten viestien tunnistin pelastaa päivän.

Tästä nousee luonnollinen ajatus pääsynvalvonnan rakentamisesta vastaaviksi tasoiksi. Ehkä huippusalaiset asiakirjat vaativat ehdotonta valvontaa, mutta intraneteistä ja ehkä julkisista sivustoistakin voisi tehdä hyödyllisempiä höllentämällä pääsyrajoitukset koskemaan pelkästään räikeitä väärinkäyttötapauksia.

Verkossa oleva rekisteri voisi rajoittaa sivunlatausten tiheyttä, vaikeuttaen tietojen koneellista keräämistä. Kuvapankki voisi sisältää aluksi pelkästään webissä katseluun soveltuvat versiot ja antaa painoversiot ainoastaan yhteyttä ottaneille henkilöille. Diagrammien tarkkuutta voi pienentää ja valokuvista ei tarvitse antaa suurta versiota. Yksityinen keskustelupalsta voi sallia tulokkaiden äänestämisen ulos. Pääsy dokumenttiin voidaan määrittää sumeasti organisaatiokaavion perusteella. Kaikki sisältö ei välttämättä tarvitse suoria linkkejä, vaan ainoastaan merkinnän hakukoneeseen.

Onko arkaluontoista tietoa siis mahdollista sekä suojella että levittää? Koska olen sekä hyväntahtoinen että erittäin utelias henkilö, toivon asioiden olevan näin. Täydellinen turvallisuus on terveen järjen vastaista, aivan kuin täydellisesti valvotut lait. Hyödyntämällä HCI-alan tietoutta on ehkä mahdollista rakentaa turvajärjestelmä joka höllä vähemmän tärkeän tiedon suhteen ja tiukka toisaalla, ja sallii siten ihmisten saavuttaa hyväksyttävät tavoitteensa järjestelmää kiroamatta ja pakon edessä kiertämättä.

Käsittele URL oikein (opas HTTP-palvelinten kehittäjille)

2004-07-07T18:49:00.000+03:00

Vaikka olenkin lukemassa Cooperin kiinnostavaa kirjaa teknisistä vimpaimista ja se on jo puolivälin kohdalla herättänyt vuorovaikutukseen liittyviä ajatuksenpoikasia, taidan täällä kuitenkaan jatkaa teknisellä linjalla. Tässä on dokumenttien RFC 2616 ja RFC 2396 perusteella kokoamani resepti oikeaoppiseen ja turvalliseen URL:ien käsittelyyn. Aasinsilta käytettävyyteen löytyy kyllä siitä, että huonosti toteutettu URL:ien käsittely estää tiettyjen merkkien syöttämisen palvelimelle, mutta siitäkin huolimatta tämä juttu kiinnostanee lähinnä ohjelmoijia.

1. Muista että Request-Line eli kyselyn ensimmäinen rivi saattaa sisältää Request-URI:na myös kokonaisen, eli protokollan, palvelinosan ja portin sisältävän URL:in. Mikäli Request-URI ei ala /-merkillä, tulee löydetyn palvelimen ohittaa Host-otsake. Esimerkki:

GET /index.html HTTP/1.1
Host: www.example.com

GET http://www.example.com/index.html HTTP/1.1
Host: www.example.net

Kumpikin näistä viittaavat tiedostoon index.html palvelimen www.example.com dokumenttijuuressa.

2. Pura URL osiin ennen koodauksen poistamista. Toisin sanoen, etsi aluksi kysymysmerkkiä:

abs_path ? query

3. Mikäli query löytyi, erottele parametrit toisistaan et-merkkien kohdilta:

param1 & param2 & param3

Seuraavaksi erota jokaisesta parametrista nimi ja arvo:

name = value

Nyt voit dekoodata namen ja valuen. Ja kuten huomaat, name-value -parin osat tulee dekoodata erillään toisistaan. Mikäli et salli jotain tiettyjä merkkejä nimissä ja arvoissa, kerro siitä 403 Forbidden -viestillä.

4. Pilko nyt abs_path kauttaviivojen kohdilta:

/ segment1 / segment2 / segment3

Dekoodaa sen jälkeen jokainen segmentti erikseen. Ja taas, mikäli et salli jotain merkkejä, ilmoita siitä mieluiten 403:lla. Myös puolipisteellä on erityismerkitys, tutustu RFC-dokumenttiin mikäli tarvitset tarkempia tietoja.

Mitä tästä nyt sitten kannattaa huomata on että URL:in osat dekoodataan vasta aivan lopuksi. Se että osa abs_path dekoodataan liian aikaisessa vaiheessa ei aiheuta paljoa ongelmia, sillä / on harvemmin sallittu hakemistojen tai tiedostojen nimissä. Sen sijaan liian aikanen query-osan dekoodaminen johtaa ongelmiin varsinkin et-merkkien käsittelyssä. Yleinen harhaluulo on että aikainen dekoodaaminen on hyväksi turvallisuudelle ja siksi kannattaa mennä siitä missä aita on matalin. Turvallisuudesta joutuu kuitenkin lopulta huolehtimaan yksittäisten osasten tasolla, joten oikeaoppinen käsittely ei sittenkään aiheuta niin kovin paljoa lisävaivaa.

Kissa söi auton...

2004-07-06T22:53:00.000+03:00

...onneksi auto oli vain suklaata.

Computer Weeklyn artikkeli käyttöjärjestelmien turvallisuudesta on sensiaatiohakuisin pitkään aikaan. Pohjimmainen ongelma on menetelmässä eli turvallisuustiedotusten laskemisessa, eikä päätelmillä ole siksi kovin suurta todellisuuspohjaa. Tämän tietojen tarjoaja, Secunia, myöntää itsekin, mistä heille kiitosta.

Missä sitten on menty vikaan? Kun artikkelin silmäilee nopeasti läpi, jää vaikutelmaksi ainoastaan Windowsin paremmuus ja Mac OS X:n huonommuus. Mikäli tekstin sen sijaan lukee tarkkaan, siinä kolmikon Linux, Mac OS X ja Windows asettuvan mainitsemaani järjestykseen. Eli Mac OS X:n tietoturva saattaa olla yleisesti uskottua huonompi ja Windowsin uskottua parempi. "Mac OS X is worse than you ever imagined." Hienoinen aste-ero, eikö? Tarpeellinen but still much better than Windows ei näköjään mahtunut mukaan.

Periaatteesta ilman skriptejä

2004-07-05T18:34:00.000+03:00

Ainoat tältä sivulta löytyvät ulkoiset (SCRIPT SRC=...) skriptit ovat Blogspotin pakollisia lisäyksiä. Ainoa ulkopuolelta kopioimani koodi on StatCounterin kuva, ilman tyypillistä skriptilisäkettä. Siksi en valitettavasti saa palvelusta referer-otsakkeen (sic) perusteella tehtyjä tilastoja.

Tämän periaatteen taustat voi lukea Don Parkin kirjoituksesta. Tiivistelmänä jokainen sivulle lisätty ulkopuolinen skripti avaa oven XSS-hyökkäykseen eli Cross Site Scriptingiin.

Luulisi että XSS on vahingollinen ainoastaan web-kauppojen ja pankkien sivustoilla, eikä tavallisen bloginpitäjän siitä tarvitse sen kummemmin välittää. Jos ei muu niin ainakin pari viikkoa sitten sattunut laaja XSS-aalto todistaa toista. Krakkerit murtautuivat useille IIS-palvelimille ja lisäsivät IE:n tietoturva-aukkoja käyttäen asentuvan troijalaisen.

Murretut IIS-palvelimet eivät kuitenkaan olleet ainoita palvelimia, joilla vierailemalla troijalaisen saattoi saada. Muutamat murretuista palvelimista toimivat mainospalvelimina, tarjoillen mainoksia Apachea käyttäville sivustoille. Sivustojen ylläpitäjät luottivat siihen ettei mainosten tarjoaja tarkoituksella asentele haittaohjelmia, mutta unohtivat että tarjoajan tietoturva ei välttämättä ole paras mahdollinen.

Haluan edistää hyviä web-kehityksen käytäntöjä myös yksityiselämässäni, joten elän siis ilman referer-tilastoja kunnes sellaiset Bloggeriin lisätään. Tuskin Bloggerin tietoturvakaan on täydellinen, mutta näin pienennän vahinkojen todennäköisyyttä. Toivoisin sinunkin miettivän kahteen kertaan ennen kuin kopiot SCRIPT- tai IFRAME-elementtejä sisältävää koodia blogiisi, oli niiden sisällön lähde sitten kuinka tunnettu tahansa.

Yritysten yläasteleikit

2004-07-04T16:44:00.000+03:00

Re: Usability and listening to customers have limits ja Rajansa käytettävyydelläkin?

Gerry McGovernin kolumnin loppulauseiden mukaan hyvä tuote ei tarvitse käytettävää sivustoa eikä käytettävä sivusto vastaavasti pelasta huonompaa tuotetta. Olen tästä täysin samaa mieltä. Sen sijaan en ymmärrä miksi tekstissä vihjataan hyvän käytettävyyden olevan pois jostain tarkemmin määrittelemättömästä ominaisuudesta jota kai voisi kutsua kokemukseksi.

Esimerkkinä McGovern käyttää W-hotelleja. Ensimmäisenä virheenä yö hotellissa on tuote vaikka muuten tekstissä puhutaan "oheismateriaalista". Toisena virheenä käytettävyyttä pidetään käytäntöjen synonyyminä. Musta paperi ja valkoinen kynä ovat tyylivalintoja, eivät enempää. Kolmantena virheenä W-ketjun sivusto tarjoaa täydellisen esimerkin siitä miten käytettävyys ja kokemus eivät ole ristiriidassa: jos linkki BOOK vaihdettaisiin linkiksi BOOK A ROOM, olisi käytettävyys parantunut kokemuksen kärsimättä.

"The W guest room is a carefully crafted blend of comfort and technology." Kuulostaa siltä että W ottaa käytettävyyden huomioon, mutta McGovern ei vain ymmärrä mitä käytettävyys pohjimmiltaan on eikä siksi erota sitä.

Itse näen asian seuraavasti: jokaiselle tuotteella, oli se sitten konkreettinen tuote tai palvelutuote, on kolme ominaisuutta: saatavuus, kustannus ja haluttavuus. Saatavuus on se aika ja vaiva jonka joudun käyttämään tuotteen saadakseni. Kustannus on luonnollisesti tuotteen hinta. Haluttavuus tarkoittaa tuotteen ominaisuuksia kuten laatua ja trendikkyyttä. Tuote on haluttava kun sitä ostetaan tai ostettaisiin korkeasta kustannuksesta ja matalasta saatavuudesta huolimatta.

Mikäli kustannus oletetaan vakioksi, voidaan saatavuuden ja haluttavuuden suhde määritellä tavalla, joka vastaa yläasteella pelattua peliä nimeltä hivutus. Siinä kaksi poikaa laittavat vasemman kätensä selän taakse ja oikean nyrkkiin. Nyrkistä ojennetaan suorana ja vierekkäin etusormi ja keskisormi. Sitten vuorotellen lätkitään omilla sormilla toisen pelaajan sormia ja jatketaan tätä kunnes toinen pelaaja luovuttaa. Ammattipelaajien kesken käydyn pelin jälkeen kummatkin pelaajat eivät seuraavalla tunnilla saaneet pidettyä kynää kunnolla kädessä.

Yllä kuvaaminen jutun tulisi olla ajatuskoe, mutta valitettavan usein sitä näkee myös käytännössä yrityksen ja asiakkaiden kesken. Kun käytettävyydestä tingitään joko rahan säästämisen tai kokemuksen osasten huonon ymmärtämisen takia (jota McGovern osoitti), lyö yritys asiakasta sormille. Koska asiakas haluaa tuotteen, joutuu hän vastaamaan. Jatketaan kunnes yritys raaskii luopua tuotteestaan tai asiakas päättää valita vähemmän haluttavan kilpailijan joka ottaa rahat vastaan ilman kiusanhenkeä.

Yritysten päättäjien tulisikin kysyä itseltään, luottavatko he tuotteensa matalaan kustannukseen ja korkeaan haluttavuuteen todella niin paljon että uskaltavat jättää saatavuuden matalaksi. En ole nähnyt ainuttakaan autokauppaa, jossa minun pitäisi voittaa myyjä hivutuksessa tai edes lukea auton ohjekirja ennen koeajolle pääsyä. Ehei, myyjä ojentaa avaimet, selittää auton erikoisuudet ja sulkee oven puolestani. Sen sijaan web-kaupoissa hivutuskäytännön virtuaaliset vastineet ovat tavallisia.

Esittelyssä Anti-Mac OS 0.1

2004-07-01T21:29:00.000+03:00

Kärsinkö pahemman laatuisesta mielenhäiriöstä vai alkaako Mac OS X 10.4 "Tiger" (katso video esittelytilaisuudesta, QuickTime) sisältää Nielsenin lanseeraamia Anti-Mac -piirteitä tai niiden esiasteita:

The central role of language. Spotlight eli Tigerin kehittyneet hakutoiminnot nojaavat voimakkaasti kieleen. Järjestelmän on kai tarkoitus osata jäsennellä yksinkertaisia englanninkielisiä lauseita haun pohjaksi.

A richer internal representation of objects. Käytännössä Nielsen kaipailee metadataa ja juuri tämä automaattisesti tiedostoista kaivettava metadata saa Spotlightin toimimaan. Yhdessä nämä tarkoittavat ymmärtääkseni sitä, että voisin hakea kuvia lauseella "pictures I took last month with the 100 mm lens".

A more expressive interface. Dashboardin widgetit eli nopeasti näyttöön lipuvat ja yhtä nopeasti katoavat pikkuohjelmat ovat kaikki erinäköisiä. Tämä auttaa erottamaan ne tavallisista sovellusohjelmista ja toisistaan. OS X tukee jo nytkin ainakin joissain tilanteissa sisältöä vastaavaa kuvaketta, samoin pienennetyt ikkunat näkyvät aina minikuvina. Eiköhän Tigeriin saada parannuksia ainakin kuvakeasiaan.

Expert users. Automator kuulostaa sopivalta työkalulta pidemmälle ehtineelle käyttäjälle, jolla ei kuitenkaan ole taitoa tai halua ohjelmoida skriptikielellä.

Shared control. Mitään puhtaita ohjelmistoagentteja en ollut näkevinäni, joten tältä osin tarjonta on heikkoa. Eräiden määritelmien perusteella erilaiset Smart Folderit eli tiettyjen ehtojen mukaan automaattisesti päivittyvät metakansiot voisi laskea agenteiksi. Nielsen kuitenkin taisi tarkoittaa jotain hieman autonomisempaa.

Kursiivilla olevat termit selitetään Nielsenin kirjoituksessa. Muut omituiset termit ovat todennäköisesti peräisin linkittämästäni esityksestä.

Miksi tyytyä yhteen sanaan?

2004-06-30T20:46:00.000+03:00

Re: Tulevaisuuden kapulat.

Kännyköitäni tai muitakaan kodinkoneita en koskaan ole innostunut nimeämään, mutta omille tietokoneilleni olen kyllä nimet antanut. Ensimmäinen eli 700 MHz Duron sai nimekseen Teaparty ja muutama vuosi sen jälkeen seurannut Athlon XP -kannettava oli Teacup. Nykyinen koneeni eli PowerBook G4 on Teahouse Special Fruit Brew.

Muista automaatio loppuun asti

2004-06-29T19:53:00.000+03:00

Ärsyttää. Tein äsken tilauksen eräässä verkkokaupassa. Koska tunsin yrityksen muutenkin kuin verkosta, otin maksuvaihtoehdoksi ennakkomaksun säästäkseni yhden aterian verran toimituskuluissa. Tilausvahvistus saapui välittömästi maililla, mutta mistään tilinumeroista tai viitteistä ei löydy mainintaa.

Viite olisi tekniikan puolesta mahdollista antaa, vaikkei tilausjärjestelmä olisikaan yhteydessä laskutukseen. Varataan vain etukäteen tietty numeroalue tai etuliite verkkokaupan viitteiden käyttöön. Näin toimitusajasta voisi hioa yhden vuorokauden pois. Hyvin asian hoitavat esimerkiksi Verkkokauppa.com (kortit, verkkomaksut tai viite heti käteen) ja BookPlus (toisesta tilauksesta alkaen laskulla).

Blogit odottamattomien uutisten lähteinä

2004-06-28T17:23:00.000+03:00

Jonnekin työpäiväni alkuun, tyypillisesti ennen kymmentä, sijoittuu blogikierros. Suuri osa työstäni koskee webiä, käytettävyyttä ja ohjelmointia, joten blogien seuraaminen on ehdotonta ajan hermolla pysymiseksi. Vähintään viikottain huomiota saavien sivustojen lista sisältää ehkä noin sata kohtaa.

Koska blogeissa harvemmin tehdään eroa työ- ja yksityiselämän välillä, pysyn samalla selvillä noin sadan täysin tuntemattoman henkilön elämästä myös työn ulkopuolella. Monet asuvat Yhdysvalloissa, toiset Britanniassa, kolmannet Ruotsissa ja onpa mukana pari suomalaistakin. Yhteisenä kielenä toimii lyhenteitä ja teknisiä termejä pursuava englanti.

Esimerkiksi tänä aamuna sain tietää:

1. Erään web-käyttöliittymien parissa työskentelevän hepun kissa oli vängännyt itsensä jumiin pahviputkeen pahvilaatikossa. Postaus sisälsi hellyyttävän noloja kuvia avuttomasta kissasta. Apua suotiinkin välittömästi kuvien ottamisen jälkeen, joten eläinrääkkäystä ei ollut.

2. Eräs Mac-ohjelmoija oli käynyt naisystävänsä kanssa ampumaradalla kokeilemassa uutta käsiasettaan. Seuraa sarja hienoisesta järkyttävyydestäänkin huolimatta hilpeitä anekdootteja ratahenkilökunnasta ja kanssaharrastajista, joiden ei tulisi antaa koskea mihinkään hengenvaaralliseen vehkeeseen tikullakaan.

3. Suomi-innostus leviää tietotekniikkatietoisten bloggaajien keskuudessa. Eräästä Microsoftin työntekijän ylläpitämästä blogista löytyi pitkä keskustelu suomesta ja kielten oppimisesta muutenkin.

4. Ja olin melkein unohtaa, eräs maailmanlaajuisesti tunnettu ja tunnustettu web-kehittäjä raiskattiin juhlinnan päätteeksi. Hänen asiallisen maineensa tuntien todennäköisyys sille että kirjoitus on sairasta pilaa on pyöreä nolla. Kesti pidemmänkin hetken ennen kuin pystyin palaamaan töiden, tai täsmälleen ottaen blogien kiertoajelun pariin.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun pelkästään Internetin kautta töiden tai harrastusten takia tuntemani (tällä kertaa merkityksessä "olemme joskus kommentoineet toistemme viestejä") ihminen joutuu rikoksen tai onnettomuuden uhriksi. Eräs animaatiofani hakattiin verille metroasemalla, valokuvausharrastajaa ammuttiin sivukujalla ja web-ohjelmoija kuoli auto-onnettomuudessa.

Kaksi ajatusta, niistä ensimmäinen: Mikäli olisin lukenut mistä tahansa näistä tapauksista sanomalehden pikku-uutisesta, ei järkytys olisi ollut lainkaan samaa luokkaa. Järkytys ei siis ole pelkästään kääntäen verrannollinen maantieteelliseen etäisyyteen vaan myös suoraan verrannollinen älylliseen läheisyyteen. Lisäksi kaikilla näistä henkilöistä oli nimi ja historia, eli vaikka en voi sanoa edes "tunteneeni" heitä sanan perinteisessä merkityksessä, olivat he muutakin kuin kliinisiä parin sanan kuvauksia.

Ennemmin tai myöhemmin löydän jonkun lukemani blogin etusivulta koruttoman "hyvästi kurja maailma" -ilmoituksen. En ole tekemässä blogien seuraamisesta itselleni veturimiehen ongelmaa, mutta ajatuksia tämä siitä huolimatta herättää. Uteliaana ihmisenä haluan nähdä kasvot tekstien takana, tuntevana ihmisenä en voi sivuuttaa heidän vastoinkäymisiään kun niistä kerran olen kuullut.

Oikeastaan kolmaskin ajatus löytyy. Myös aivan kasvoista kasvoihin tuntemilleni ihmisille on sattunut hirveitä asioita. Siitä huolimatta en kirjoita yhdestäkään niistä verkossa. Kynnys blogata toisten blogien herättämät ajatukset on ainakin minun kohdallani huomattavasti pienempi kuin fyysisesti läheisistä tapahtumista kirjoittaminen. Ehkä näin on muillakin kirjoittajilla ja siksi monet bloginpitäjät vaikuttavat elämästä eristyneemmiltä kuin oikeasti ovat.

Nyt myös Pinserissä

2004-06-24T23:14:00.000+03:00

Lisäsinpä vihdoinkin bloginalkuni maankuuluun Pinserin blogilistaan. Positiivisena yllätyksenä operaatio ei vaatinutkaan salasanan numero n+1 keksimistä ja muistamista. Pidän listaa kaikista työ- ja pankkiasioita vähemmän tärkeistä salasanoista ja luulen että n on tällä hetkellä jossain parinkymmenen tienoilla.

Koska nyt joku viaton sielu saattaa vahingossa tännekin eksyä, vastuullisena ihmisenä tarjoan arkiston parhaat palat suorina linkkeinä (aikajärjestyksessä):

Ajatuksina GNOME:n uudesta spatiaalisesta selaimesta
Naishenkilö: huomio arkipäiväisestä kielestä
HTTP/1.1 303 Vihje Web-sovellusten Kehittäjille
Kokemusperäinen lisäohje virheilmoituksiin webissä
Webmailia parempia paradigmoja vuorovaikutukseen

Mainittakoon vielä uudelleen, että olen viime aikoina ollut aktiivisempi ja asiallisempi Widgetopiassa kuin omassa blogissani.

Sain ison kirjekuoren

2004-06-24T22:58:00.000+03:00

Ensi syksynä minut voi siis bongata Tampereen yliopistolta. Ja kuten arvata saattaa, yhteisten opintojen jälkeen vuorovaikutteisen teknologian (eli käytännössä HCI-alan) pääaineopintoja suorittamassa. Sivupolkuina on tarkoitus tutustua mm. informaatiotutkimukseen ja japaninkieleen.

Ja pahoittelut anglismista. Jotenkin vain oletin saavani joka tapauksessa korkeintaan pari paperiarkkia. Suuri, paksu ja painava kirjekuori muistutti mieleeni Darian ja Gilmoren tytöt, joissa kummassakin opiskelupaikka näytteli suurta osaa juonessa.

Animeblogin paluu: Excel Saga

2004-06-22T22:56:00.000+03:00

Mikä ihme tuo on? Tuota kysymystä jouduin hokemaan useampaan kertaan jo pelkästään Excel Sagan ensimmäisen jakson aikana. Kyse on täysimittaisesta anime- ja mangaparodiasta, eli Martian Successor Nadesicon irrallisten huumoriainesten sijasta Excel Saga pyörii kokonaan pilanteon ympärillä.

Nähtävästi jokainen jakso parodioi erilaista animen, mangan tai elokuvan tyylilajia. Ensimmäisten viiden jakson joukosta löytyvät rakkaustarina, söpöjen avaruusolioiden hyökkäys ja sotaelokuva. Sarjan päähenkilö ylienerginen tyttö Excel, yksi huippusalaisen Across-järjestön kahdesta, siis kolmesta jäsenestä. Mutta juoni on sivuseikka, kun vauhtia riittää.

Itse pidin Nadesicosta enemmän niin piirrostyylin kuin tyylilajin suhteen. Jostain syystä suora parodia ei vetoa minuun yhtä paljon kuin itseironia.

Ja parempi ollakin

2004-06-22T22:45:00.000+03:00

"Halo 2 is a lot like Halo 1, only it's Halo 1 on fire, going 130 miles per hour through a hospital zone, being chased by helicopters and ninjas ... And, the ninjas are all on fire, too."

Mihin ovat kadonneet...

2004-06-18T22:03:00.000+03:00

...kaikki sähkökirjoituskoneet? Pitäisi täyttää parin seuraavan viikon aikana eräs tärkeä lomake, mielellään siis kirjoituskoneella. Tulostimia, niin vanhoja kuin uusia, kyllä löytyisi vähän kaikkialta mutta tähän asiaan ne ovat hyödyttömiä. Yritin katsoa erilaisilta ilmoitussivuilta, mutta nekin harvat koneet joita löysin olisivat olleet noutona Helsingistä.

Toivottavasti tämä nyt on merkki siitä, että siististi kirjoitettujen paperilomakkeiden tarve on vähentynyt.