Kahvirajoitteisuutta

kahvirajoitteisuus subst. lääket. Vakava fyysinen tai psyykkinen ongelma, jonka takia henkilö ei voi tai halua nauttia vähintään kolme kahvikupillista päivässä. Kahvirajoitteisuus ei ole ongelma itsessään, vaan se altistaa yhteisön ihmettelylle ja joskus jopa paheksunnalle. Tästä voi seurata laajoja sosiaalisia ongelmia sekä stressiä. Tyypillisiä hoitomenetelmiä ovat siedätyshoito (aloitetaan latteista ja siirrytään vähitellen mustaan Kulta Mokkaan) ja erilaisten korvaavien lääkevalmisteiden käyttö, joista tunnetuinpia ovat Oboy (vaikuttava aine kaakaopavut) ja Lipton (vaikuttava aine teenlehdet).

kahvirajoitteinen subst./adj. lääket. Kahvirajoitteisuudesta kärsivä henkilö. Rauha hänen sielulleen.

Maallisia haluja

Re: iBook, PowerBook vaiko Apple laisinkaan? ja I'd Like to Buy the World a Mac.

Pitää katsoa sitten myöhemmin, ovatko iAttitude 2.0 ja Apple Turtleneck with Designer Stubble Facial Hair Kit tarpeen.

Höh

Sain sitten vihdoinkin katsottua Nadesicon loppuun. Kohtuullisen juonen olivat saaneet kasaan keitettyä, tosin viimeinen jakso sisälsi mielestäni liikaa pseudotieteellistä höpinää. Olipa toiseksi viimeisissäkin jaksoissa jopa mukana muutamia jänniä kohtia. Otsikon "höh" ei siis viittaa tähän.

Nähtävästi parikymmentä postaustani eivät vielä riitä "aktiivisen bloggaajan" statuksen saavuttamiseen, joten en pääse vieläkään Gmailia testaamaan. Tämäkään ei selitetä otsikkoa, vaikka mailin kanssa asialla on tekemistä.

Syy hiljaisuuteen: Martian Successor Nadesico

Olen viettänyt nyt monena iltana suurimman osan vapaa-ajastani anime-sarjaa Martian Successor Nadesico katsellen. Filmifriikistä vähän päälle sadan euron hintaan tilaamani boksi sisältää yhteensä noin kymmenen tuntia katsottavaa kuudella levyllä.

Pohjimmiltaan Nadesico on "mecha-animea" eli jättiläisroboteista ei ole puutetta. Onneksi kuvailua ei voi lopettaa tähän, sillä sarjassa on paljon muutakin kuin taisteluja. Juoni on jatkuva kaari, eikä monia jaksoja voi katsoa siitä irrallaan. Käsikirjoitus on laadukas ja monet sci-fi -oheistarpeet ovat kunnossa. Ihmissuhdekuviot eivät tunnu päälleliimatuilta, vaikka pari henkilöhahmoa onkin vedetty hieman liian stereotyyppiseksi omaan makuuni.

Muutama yksityiskohta on kyllä jäänyt kaivelemaan, lähinnä fysikaalisten voimien suhteelliset vaikutukset tuntuvat välillä olevan hieman hakusessa. Esimerkiksi Aestivalis-mechojen hätätiloja varten sisältämät aurinkopurjeet näyttävät kyllä hienoilta, mutta niiden käytännön merkitys olisi oikeasti mitätön.

303 See Other

Pienoinen vinkki kaikille web-sovellusten kehittäjille: kannattaa käydä tutkimassa HTTP/1.1-standardista tilakoodin 303 selitys. Käytännössä kyse on väliaikaisesta uudelleenohjauksesta, joka kuitenkin aina toteutetaan GET-metodia käyttäen, alkuperäisestä metodista riippumatta.

Kun on POST-metodia käyttäen esimerkiksi aloittanut uuden keskusteluketjun, voi koodi 303:lla ohjata selaimen tarkastelemaan tätä luotua ketjua. Tästä on kaksi hyötyä:

1. Selaimen osoiterivillä näkyy nyt uuden kohteen osoite, jonka käyttäjä voi copypastettaa esimerkiksi mailiin.

2. Edellinen-painiketta (back button) käytettäessä ei ärsyttävää uudelleenlähetyskyselyä näytetä eikä lomakkeen tietoja voi lähettää vahingossa uudelleen.

Koodi 303 on kätevä myös esimerkiksi ostoskärryjen, kyselyiden ja ilmoittautumislomakkeiden toteuttamiseen. Pienenä huomautuksena mainittakoon, että koodia käytettäessä pitää muistaa tutkia kyselyn HTTP-versio ja lähettää HTTP/1.0-selaimille vastauksena koodi 302*. Selaintuesta sen verran että ainakin Mozilla-pohjaiset selaimet ja Internet Explorer tukevat koodi 303:sta oikein soveliaasti.

* Huomaa että HTTP/1.0:n koodi 302, Moved Temporarily, on merkitykseltään hieman erilainen kuin HTTP/1.1:n koodi 302, Found. Käytännössä ne tekevät saman asian, mutta on hyvä pysyä selvillä myös tällaisista pikkueroista.

Pieniä mukavuuksia

Oletko koskaan huomannut, että erilaiset automaatit palauttavat pankkikortin ennen rahaa, kuittia, lippua tai muuta vastaavaa tuotosta? Itse tajusin tämän kaavan olemassaolon vasta Junamaattia ensimmäisen kerran kokeiltuani. Sen jälkeen olen aktiivisesti tutkinut itsepalvelupisteitä löytääkseni edes yhden vastarannankiisken, toistaiseksi turhaan. Nähtävästi tarkoituksena on, että vaikkapa lippuja kuumeisesti odottava henkilö muistaa varmasti ottaa korttinsa mukaansa ennen automaatin edestä poistumista. Kuulostaa kerrankin siltä, että käytettävyyden kannalta paras ratkaisu on ainoa mitä käytännössä enää tapaa.

Arkipäivän elämästä sen sijaan puuttuvat ovet, joista näkee selvästi, ovatko ne lukossa vai eivät. Vähänkään hämärämmässä pitää vessankahvaa rynkyttää pari kertaa, jotta tietäisi onko kyseinen "palvelupiste" varattu vai ei. Ehkä lukitun oven kahvan lähellä ("lukkopesän" ympärillä?) voisi näyttää hillityn punaisen valon varattua tilaa osoittamaan? Vastaavasti oven toisella puolella olisi hyvä näyttää vilkkuva varoitus lukitsemattomasta ovesta. Tämän idean saa vapaasti varastaa niin koteihin kuin julkisiin vessoihin sovellettavaksi.

Ylimääräisenä bonuksena vielä ideat selkeiksi symboleiksi oven lukitusta ilmoittamaan. Lukitsematonta ovea voisi merkitä puoliavoimen oven takaa kuikuilevilla kasvoilla ja vilkkuvalla punaisella valolla. Lukitulle ovelle taas sopisi varmaan suljettu ovi, jonka toisen karmin kautta kulkee munalukon kaari, sekä tasainen vihreä valo. Avain on symbolina huono, koska sen tulkitsee helposti liian kirjaimellisesti. Pelkät värivalot eivät riitä, koska ne eivät palvelisi värisokeita. Teksti olisi muuten hyvä vaihtoehto, mutta julkisissa tiloissa tarvitaan Suomessa aina vähintään kolme kieltä, joten ratkaisusta tulee helposti epäelegantti.

Pääsiäismunaviikonlopun jälkeen

Vietin vaihteeksi neljä päivää ilman uskollista kannettavaani. Vaikka minulla olikin näinä päivinä pääsy nettiin, en muista kaikkia salasanojani ulkoa enkä enää luota vieraisiin tietokoneisiin. Helpommin mukana kulkevan iBookin hankkiminen alkaa näyttää entistä houkuttelevammalta. Kun vain tietäisi, täyttääkö kyseinen laite todella ne vaatimukset, jotka seuraavan kannettavani käyttötuntumalle asetan.

Härveleistä puheenollen, Canon EOS-1D Mark II olisi varmaan aika jännä lelu. Valitettavasti hinta on minulle hieeeman liian suolainen, arvatenkin 4000 eurosta ylöspäin. Toimintasuunnitelma: Odotan vuoden-parin ajan ja katson, löytyisikö täysikokoisella (eli 35mm filmiruutua vastaavalla) sensorilla varustettua kameraa vastaavasta tai hieman matalammasta hintaluokasta, ja toivon ettei taloudellinen tilanteeni ole muuttunut merkittävästi.

Vähemmän materialistisista ajatuksista mainittakoon pari tyypillistä Japania koskevaa kysymystä ja erityisesti selitys "nimipäätteiden" (tai millä termillä niitä voisi suomessa kutsua, siis chan, san, jne.) merkityksestä. Tuo blogipostaus selvitti parissa minuutissa monta asiaa, joita olen usein tyhjinä hetkinä miettinyt, mutta joita en ole koskaan jaksanut kysyä tai etsiä itse.

Ja lopuksi: Miten selittää ero web-sivustojen suunnittelun ja web-sovellusten kehittämisen välillä henkilölle, joka ei tiedä mitään IT-alasta? Tarve yllätti minut viikonloppuna, enkä usko selviytyneeni kunnialla. Lähdin liikkeelle tehden eron palvelun ja tuotteen välillä, ja lopputuotteen ja työkalun välillä. Pitääpä pohtia asiaa joskus syvemmin...

Verkkomaksut ja phish-hyökkäykset

Suomalaisten pankkien verkkokaupoille tarjoamissa verkkomaksupalveluissa kauppias lopulta linkittää pankin verkkopalveluun, jonne käyttäjä sitten syöttää tunnuksensa, salasanansa ja avainlukunsa. Tänä iltana tajusin, kuinka haavoittuvainen koko järjestelmä on phishingin kautta aloitettavalle man-in-the-middle -hyökkäykselle.

Ajattele seuraavaa skenaariota: Löydät kuvitteellisesta Erkin verkkokaupasta erinomaisen tarjouksen jostain tuotteesta. Erkki myy vain verkkomaksulla, joten toimitusosoitteen vahvistamisen jälkeen saat eteesi linkin kuvitteellisen Possupankin sivuille siirtymistä varten maksun vahvistamiseksi. Mutta mutta... Erkki onkin ilkeä ihminen ja Possupankin sijasta oletkin linkin klikkaamisen jälkeen yhä hänen sivustollaan. Sivusto kuitenkin näyttää nyt pankin sivustolta, joten syötät käyttäjätietosi ja avainlukusi. Välissä oleva Erkin palvelin peittää alleen sen asian, että tililtäsi veloitettiinkin kaksi kertaa niin paljon kuin luulit.

Tarinan opetus on, ettei tuntemattomasta verkkokaupasta kannata tilata tavaroita muuten kuin postiennakolla. Tietysti mikäli luotat täydellisesti selaimesi toimintaan ja taitoihisi, voit syynätä osoiterivin. Mutta vaikka käyttäisitkin paremman luokan selainta, haluatko ottaa pientäkään riskiä raha-asioissa?

Nielsen ja minä

Re: You give love a bad name.

Taas kerran Marjut on onnistunut kaivamaan esiin päivän kiintoisimman (minulle) uuden blogin. Joudun tunnustamaan, että vaikka en olekaan koskaan ollut Nielsenin oppien sokea seuraaja, on hänen aloittamansa "julkisuuskampanja" käytettävyyden tarpeesta webissä tärkein syy siihen, että osasin laittaa hakupaperit menemään Tampereelle. Olen kyllä aina ollut kiinnostuneempi käyttöliittymästä kuin koodista sen takana, mutta Nielsenin ansioista sain tietää että on olemassa kokonaan oma tieteenalansa, joka keskittyy ihmisten ja tietokoneiden yhteisten edesottamusten tutkimiseen.

Olen lukenut Alertboxin säännöllisesti jo monen vuoden ajan. Tunnen siis Nielsenin provoisoivan tyylin ja osaan olla provosoitumatta, kaivaen kuitenkin samalla talteen kiinnostavat havainnot. Mutta ehkä kiinnostavampi kysymys onkin, kuka on lopulta HCI-idolini, jos Nielsen ei kerran sitten sitä ole? Sanoisin että 37signals on lähimpänä tätä roolia. Basecampin julkistuksen aiheuttaman kohun perusteella näyttää myös siltä, etten ole ainoa.

Mutta nyt pääsiäisen viettoon...

Muista "brändätä" myös virheilmoitukset

Tämä on yksi niistä asioista, jotka kerran keksittyään ei voi kuin ihmetellä, kuinka noin itsestäänselvää virhettä ei huomannut vielä etukäteen. Mikäli olet toteuttamassa webin kautta käytettävää sovellusta, huolehdi siitä että sovelluksen virheilmoitukset sisältävät muutamia sovellukselle ainutlaatuisia piirteitä. Tuotteen nimeä ei välttämättä tarvitse ruudulle laittaa, ainakaan isolla, sillä visuaalisen suunnittelun keinot toimivat varmaan aivan yhtä hyvin.

Mitä tällä sitten saavutetaan? Kun joku kertoo saaneensa virheilmoituksen sovellusta käyttäessään, voit helposti varmistaa, että virheilmoitus tuli omasta sovelluksestasi, eikä esimerkiksi selaimesta tai palomuurista matkan varrella. Kunhan olet huolehtinut sopivat tunnistavat piirteet paikalleen, yksinkertainen kysymys tyyliin "Oliko/onko tekstin alla keltainen raita?" tai "Mitä ruudun oikeassa alanurkassa lukee?" poistaa nopeasti monta kysymystä ja kertoo mistä ongelmaa pitää lähteä etsimään.

Miksei käytettävyyskin voisi olla laiffia?

Re: The Luxury of Ignorance: An Open-Source Horror Story ja Daring Fireball: Ronco Spray-On Usability.

Avoimen lähdekoodin ohjelmiston ja varsinkin Linuxin käytettävyys on ollut kovasti tapetilla viime aikoina. Debaatin pani alulle tunnetun Linux-vaikuttajan artikkeli hänen itse verkkotulostinta asentaessaan kohtaamistaan ongelmista (The Luxury...). Hänen mukaansa käytettävyysongelmat on helppo ratkaista erottamalla käyttöliittymä muusta ohjelmistosta ja ottamalla huomioon ohjelmoijia tyhmemmät käyttäjät.

Näkyvin vastine on tullut melkein yhtä tunnetulta Mac-vaikuttajalta (Ronco Spray-On...). Hänen puolestaan sanoo, että käytettävyys tulee ottaa huomioon heti ohjelmiston suunnittelua aloitettaessa, ja että käyttäjät harvemmin ovat niin kovin tyhmiä. Lisäksi hänen mukaansa hyvä käytettävyys vaatii rahaa, koska käytettävyysasiantuntijat eivät ole kiinnostuneita ohjelmistosta sellaisenaan.

Raymondin (eli tämän Linux-hepun) mukaan avoimen ohjelmiston ohjelmoijat ovat niin älykkäitä tapauksia, etteivät he kunnolla ymmärrä tyhmää peruskäyttäjää. Tämä on selvä yliyksinkertaistus, mutta jääköön se minulta käsittelemättä, koska pidän seuraavaa kiinnostavampana argumenttina: Gruberin (eli tämän Mac-hepun) mukaan vain boheemit ohjelmoijanörtit voisivat ajatella kehittävänsä ohjelmistoja ilmaiseksi, aidot käytettävyysasiantuntijat keskeyttävät laiffistaan nauttimisen vain rahaa hankkiakseen.

Pian HCI-alan opinnot aloittavana henkilönä en voi kuin ihmetellä, miksei käytettävyyttä voisi harrastaa vapaa-ajallaankin? Heuristinen evaluaatio sopii hyvin iltapuhteiksi ja viikonloppuisin voi lähteä kaupungille käytettävyystestejä tekemään. Avoimen ohjelmiston kehitysmallin ja käytettävyyttä korostavan suunnittelun yhteensovittaminen saattaa tuottaa pieniä ongelmia, mutta rahasta se tuskin on lopulta kiinni.

Unelmien matkalaite

Aprillipäivään kuuluvat luonnollisesti ilmoitukset tuotejulkaisuista, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta. Lisäksi olen huomannut sivusilmällä uutisia e-paperin, vähäisen virrankulutuksen prosessorien ja vaihtoehtoisten tiedonsyöttötapojen kehityksestä. Siispä olen aina silloin tällöin mietiskellyt, millainen matkalaite olisi täydellinen minun tarpeisiini. Tässä tulokset:

Ulkomuoto: Tablettityyppinen kokonaisuus, pituus ja leveys vähintään A5-kokoa, korkeintaan kuitenkin A4-kokoa. Paksuus korkeintaan sentin verran, mielellään kuitenkin neljä-viisi milliä. Yksi reunoista saa olla muita paksumpi, mikäli se on teknisesti tarpeen. Melkein koko yläpinta on näyttöä, tosin yhdellä reunoista saa olla muita suurempi "marginaali". Alapinta on enimmäkseen tasainen, tosin sisältää muutaman reilun laajuisen mutta matalan liukuesteen.

Näyttö: Perustuu sähköisen paperin teknologiohin, mutta sisältää kuitenkin sisäänrakennetun valaisun pimeässä käyttöä varten. Värisyvyydellä ei ole suurta merkitystä, jopa 16 väriä riittäisivät. Tarkkuuden pitäisi olla mahdollisimman suuri. Näyttöpinta on niin kestävä, ettei erillistä suojaa tarvita.

Syöttölaitteet: Tukee useita eri syöttötapoja. Täsmällistä piirtämistä voi tehdä paineentunnistavalla kynällä kosketusherkälle näytölle. Lyhyiden tekstien syöttämistä varten voi näpytellä ruutunäppäimistöä sormin. Pidemmät tekstit voi syöttää erillisellä näppäimistöllä. Tiettyjä peruskomentoja (kuten web-sivun vieritys) on myös mahdollista käyttää äänikomennoilla, eleillä (heilauttamalla kättä tai jotain esinettä parinkymmenen sentin päässä näytöstä) ja kineettisesti (laitetta siirtämällä tai kallistamalla).

Liitännät: Tärkeimpinä langaton lähiverkko, Bluetooth ja SD-korttipaikka. Lisäksi normaali pieni kuuloke/mikrofoniplugi, mini-USB ja yhdistetty laturi- ja telakointiliitin. Muille liitännöille ei ole tarvetta. "Telakointiasema" koostuu näppäimistöstä ja telineestä, ja irrotettuna laturista ne toimivat itse laitteen akuilla.

Muut ominaisuudet: Ilman näytön valaisua riittää työskentelyaikaa vähintään viisi tuntia. Useampaa samanlaista laitetta on mahdollista käyttää yhdessä suurempana näyttöpintana. Varsinaista virtakytkintä ei ole, lähin sitä vastaava on näytön lukituskytkin. Laitteen voi lukita Bluetooth-tunnisteyksikköä käyttäen, jolloin se toimii vain tietyllä etäisyydellä tunnisteesta.

Ainahan saa toivoa... Ehkä hieman realistinen toive on iBookin tai PowerBookin hankkiminen. Jokin 12 tuuman malli on todennäköisesti tähtäimessä, vielä kun tietäisi että onko PowerBook tuntumaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan kolmasosaa suuremman hintansa arvoinen.

Webmailin vaihtoehdot

Lukemattomissa portaali-, groupware- ja jopa keskustelualueohjelmistoissa on sisäänrakennettuna jonkinlainen mahdollisuus suoraan viestimiseen yhden tai muutaman käyttäjän kanssa. Tämä ominaisuus kulkee tyypillisesti pikaviestien tai yksityisviestien nimellä. Käyttöliittymä on usein jotain, jota voisi kutsua vaikka webmail patterniksi. Sen perusominaisuudet ovat:

Jokainen viesti on oma kokonaisuutensa ja koostuu ainakin otsikosta, vastaanottajalistasta ja leipätekstistä. Viestiin vastaaminen luo uuden viestin, joka palautetaan lähettäjälle. Viestin voi saattaa alkuperäistä jakelua laajemman käyttäjäjoukon tietoon välittämällä sen edelleen ("forwardoimalla"), joka sekin tarkoittaa uusien viestien luomista. Saapuneet-kansio on käyttäjälle lähetettyjen viestien lista. Lähetetyt-kansio on käyttäjän lähettämien viestien lista. Käyttäjä voi poistaa viestin kun hän ei enää tarvitse sitä, jolloin hän ei näe sitä enää kansioissaan.

Olen kuitenkin alkanut miettiä, onko tämä lopulta kuitenkaan paras mahdollinen tapa sallia käyttäjien välinen yksi-yhdelle tai yksi-muutamalle -viestintä. Koska käytössä on paikallinen tietokanta, ei perinteisen mailin teknisistä rajoituksista tarvitse välittää. Tässä kaksi ehdotustani webmailin-kulissin korvaajiksi:

1. Kuten edellä, mutta tarjoa muutamia lisätoimintoja. Jokainen viesti voi sisältää koko edeltävän viestiketjun ja tarjota käyttäjälle mahdollisuuden sen näyttämiseen kronologisessa järjestyksessä alusta alkaen. Todellisen tietokannasta poistamisen sijasta tarpeettomat viestit laitetaan arkistoon tai roskakoriin, josta ne voi tarpeen vaatiessa kaivaa esiin.

Tämän vaihtoehdon hyöty on mielestäni erittäin hyödyllisten lisäominaisuuksien tarjoaminen kuitenkaan tuttua ja turvallista webmail-kulissia rikkomatta. Levytila on halpaa, joten "turhien" viestien säilyttämisestä ei kannata välittää, varsinkaan koska suuremmassa järjestelmässä ei ole spammia (kaupallista roskapostia).

2. Viestin lähettämisen sijasta käyttäjä aloittaa yksityiskeskustelun toisen käyttäjän tai käyttäjien kanssa. Viestin välittämisen sijaan uudet käyttäjät lisätään keskusteluun, joko osallistumisoikeudella tai ilman. Keskustelun voi myös tehdä julkiseksi, eli siirtää sen julkiselle keskustelualueelle. Keskustelun aloittanut käyttäjä voi valita, näkevätkö muut keskusteluun osallistuvat käyttäjät toistensa vastaukset.

Tämä vaihtoehto tuo hyvin selville keskustelun puumaisuuden. Lisäksi useiden käyttäjien väliset keskustelut ovat luontevampia kuin viestien välittäminen sinne tänne ja uskon termin keskustelu käyttämisen kannustavan pidempiin viestinvaihtoihin. Suurin ongelma on nähdäkseni ratkaisun omalaatuisuus, sillä yksityisviestit ja keskustelualueet ovat vakiintuneita ja helposti ymmärrettäviä sekä selitettäviä konsepteja. Ehkä verkko-oppiminen olisi otollinen sovelluskenttä, jossa yksityiskeskustelujen tarjoamat "ad hoc -keskustelualueet" tulevat hyödyksi ryhmätöissä ja opiskelijanohjauksessa.

(Kiitokset Marjutille linkistä artikkeliin verkko-oppimisen esteiden poistamisesta. Artikkeli on hyvä ja käytännönläheinen yleiskatsaus, tosin kirjoittajat ovat mielestäni hieman turhan optimistisia. "Piirtele paperiprototyyppejä ja leiki tietokonetta" ei auta mitään ilman syvällisempää käyttäjien, tai ehkä paremminkin oppijoiden ja opettajien, tarpeiden ymmärtämistä.)

Gmail

Kerrankin aprillipila, jonka toivoisi olevan totta. Miksi kukaan oikein haluaisi poistaa yhdenkään maileistaan, olettaen tietenkin että ne eivät ole roskapostia? Olen itse saanut monta kertaa huomata, ettei ole niin pientä palaa tekstiä etteikö sitä aikanaan kaipaisi uudelleen. Samoin myös kehittyneet hakutoiminnot ja web-hakujen kaltainen tuloslistaus olisivat ehdottomasta tarpeen mailiohjelmiin.

Mutta ehkä pila onkin siinä, ettei juttu olekaan pilaa! Itse uskon vakaasti, että gmail sisältäisi kaikki ainekset menestykseen. Google-brandin palvelujen määrän kasvu on tosin eräässä mielessä huolestuttavaa... Parin vuoden kuluttua "googlettamisesta" on jo hyvinkin ehtinyt tulla "surffaamisen" synonyymi.